Yön karavaani kiitää, pöly kurkkua kutittaa

Tuli kesä ja tuli helteet. Me pyhitetään päivämme yökävelyille, uimiselle ja rusketukselle. Yölliset tokohetket jää aina hyvin lyhyeen, kun lopputulos on se, että juoksen koirien kanssa peräkanaa itikoita karkuun. Mutta en valita. Tätä on odotettu ja tästä me myös nautitaan!

Tällä hetkellä istun junassa yhdeksän kuukautta vanha pikkumusta jaloissa. Ollaan matkalla Helsinkiin sukulaisten luo ja kavereita tapaamaan. Viikon päästä kutsuu Kerimäki RN ja ensimmäinen junnukehä. Jo pelkkä sana junnukehä pistää hymyilyttämään, kun en nää tuossa koiranalussa vielä mitään muuta kuin pentumaiset kasvot, murrosiän tuomat pitkät koivet ja alimitoitettua karvaa. Se tarvitsee vielä niin paljon aikaa näyttääkseen aikuiselta.

Alla pari kuvaa parin viikon takaisista agitreeneistä, jokainen kuva (c) Emmi Hirvonen.

(c) Emmi

Saatiin Lauralta ja shelteiltä tällanen kiva haaste, johon vastailu on vähän jääny, mutta tässä se nyt tulee!


Tässä säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Myös haastajan 11:sta kysymykseen pitää myös vastata.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.
4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Pitää kertoa että heidät on haastettu. 
6. Ei takaisin haastamista.

11 faktaa meistä

1. Myöhään illalla lenkkeily on hurjan paljon kivempaa, kuin päivällä. Varsinkin kesäisin.
2. Hihnalenkit on turhauttavia.
3. Cockerspanieli rotuna ei ollut alkuun itsestäänselvyys. Ennen Bogia meillä oli varauksessa bishoni, mutta kohtalo heitti meitä luppakorvilla ja huiskuhännällä!
4. Oon ehdottomasti välineurheilija. Kaapista löytyy varmaan neljä erilaista noutokapulaa, ohjatun noudon kapula, dami,... Kyllä niitä joskus vielä tarvii, varmasti!
5. Punkit ja itikat on kesän ainoat miinuspuolet. Jos niitä ei olis, niin hengailtas koirien kanssa varmaan kaikki päivät vaan pihalla.
6. Jätän kaikki viimetippaan. Näyttely- ja kisailmoja täyttelen aina viimeisenä ilmottautumispäivänä kello 23:50 ja sitten huudan verkkopankille, kun se jumittaa ja kello lähenee uhkaavasti keskiyötä.
7. Lenkeillä koirat ei tervehdi vastaantulijoita.
8. Tunnen huonoa omatuntoa siitä, jos koirat ei oo saanu jonain päivänä tarpeeks aktivointia tai kunnon lenkkiä.
9. Oon alkanu salaa haaveilla tollerista. Vau mikä fakta!
10. Meidän talo näyttää sitlä, että täällä asuis joku kolmevuotias lapsi. Lattiat lainehtii pehmoleluista, koska joku nimeltämainitsematon spanielinpoikanen levittelee niitä ympäriinsä.
11. Siis faktahan on se, että koirien kautta tutuiksi tulleitten ihmisten kanssa puheenaiheita vaan riittää. Okei, nää viimesen faktat oli niin suurenmoisia, että halleluja.


Lauran 11 kysymystä meille

1. Mikä on kilpailemisessa hauskinta? Jos et kisaa, niin harrastamisessa sitten. 
- Jännitys. Se ihanan-kamala asia, minkä takia tekee mieli oksentaa ja samalla huutaa riemusta.
2. Kaunein koirasi kaulapanta?
- Olin jo varma, että alan hehkuttamaan tähän kaksikon tiimipannoista, missä on kirahveja, mutta että kaunein. Niitä pantoja voi sanoa söpöiksi ja hauskoiksi, mutta ei ne kyllä niinkään kauniita ole. Siispä sanon, että mustat simppelin tyylikkäät nakapannat. Bogin pantaa koristaa vielä hopeiset pääkallot, joissa on timantteja!
3. Mikä on ollut suurin ahaa-elämyksesi koirankoulutuksessa?
- Naksutin ja sen kautta täsmällisen palkkauksen tärkeys.
4. Kehu koiraasi!
- Bogi on ehkä ihmismäisin koira, minkä tiedän! Sen ilmeistä voi päätellä sen jokaisen ajatuksen, minkä takia sen lukeminen on suhteellisen helppoa. Jokaisella eläkeläisellä pitäis olla oma Bogi. Ja jos joku väittää ettei vanha koira opi uusia temppuja, niin tulkoonpa meille! Cnut on helposti motivoitavissa ja aina valmis toimintaan! Just sellanen elohiiri ja treenikaveri, kun toivoinkin. Ulkonäöllisesti myös just minun mieleen. 5. Kehu itseäsi!
- Otan mielelläni neuvoja vastaan viisaammilta ja pidänkin itseäni sen takia avoimena. Oon myös nopea älyämään uusia ohjaustekniikoita ja opetusmetodeja. Omistan myös hyvän hahmotuskyvyn, joten pystyn suunnittelemaan helposti ohjausta jo pelkän ratapiirroksen pohjalta.
6. Kerro joku koirasi hauska tapa.
- Cnut pyörii. Paljon. Liikaa. Se pyörii, kun se odottaa aamuruokaa. Se pyörii häkissä, kun se tietää pääsevänsä ulos. Se pyörii, kun ollaan lähdössä ulos. Hauskaa. Bogi hauskin tapa on varmaan se, kun joku astuu meille sisään niin se käy lelukorista iloimman lelun ja menee ylpeenä esittämään sitä vieraalle!
7. Mikä on ollut vaikeinta opettaa koirallesi?
- Bogille varmaan sivulletulo. Jossain vaiheessa tuntu, että luovutan koko homman suhteen. Cnutin kanssa haasteeksi on tullut tässä vaiheessa asioiden nostelu, mutta kylläpä tässä ehtii.
8. Mitä sinun pitäisi tehdä, muttet ole tehnyt?
- Viedä Bogi mejä- kokeeseen! 
9. Omasta mielestäsi hauskin koirasi koirakaveri?
- Molempien koirien hauskimmat kaverit on nuorukais- sheltit Meela ja Myrn! Molemmilla niillä on fetissi Bogi suupieliin ja Myrn on Cnutin ikätoveri, joten niitten yhteistä menoa on kiva katsella!
10. Minkä arvelet olevan kesän kohokohta?
- Se kun tullaan saamaan seuraaminen Cnutin kanssa kondikseen ja edetään monta askelta kohti ALO koetta! 
11. Söpöin kuulemasi koiran nimi?
- Hupsis! Ja tykkään hurjasti myös Cnutin veljen Flip- nimestä.

Luulen, että melkein kaikki on tähän kyselyyn jo vastanneet, joten en keksi nyt uusia kysymyksiä enkä haasta uusia ihmisiä tähän. Jos joku välttämättä tällaiseen haluaa vastata, niin voin sitten sellaiset värkkäillä!

Sitkeää maitokulmuria köyhempänä, mutta monta kokemusta rikkaampana

Syynä aktiiviseen päivitystahtiin ovat olleet joka lukiolaisen älykkyyden mittari: ylioppilaskokeet. Tuon mittarin mukaan kylläkin epäilen, että noiden koirienkin älykkyys ylittää omani. Valkolakkini kuitenkin lunastan kesäkuun ensimmäinen päivä ja yks elämän välietappi on takanapäin!

(c) Laura Pitkänen

(c) Laura Pitkänen
Myrn, Meela, Cnut, Minttu, Viekas ja Noona

Ollaan kuitenkin ehditty tehdä paljon muutakin kuin päntätä lukion oppimäärää. Parisen kuukautta takaperin kävin lahjoittamassa kaupungineläinlääkärille pari kymmentä euroa, kun sattumalta huomasin että Cnutin alaleuasta kasvaa yksi hampaista ihan vika suuntaan. Kyseessä oli kiinnijäänyt maitokulmuri, joka oli päättänyt jäädä viettämään aikaa suuhun pidemmäksikin aikaa. Sen suunnitelmiin tuli kuitenkin pikainen muutos, kun sille näytettiin hammaspiikkiä ja pihtejä.

Kun hammaskalusto ja purenta saatiin kuntoon, mentiin näyttämään kyntemme Liperin ryhmänäyttelyyn 7.4. Tuomarina oli Tarmo Viirtelä Suomesta ja saatiin kivan kokemuksen lisäksi myös kiva tulos ja sitäkin kivempi arvostelu!

Kaunis pää ja ilme. Purenta ok. Hyvä ylälinja. Erinomainen eturinta jo nyt. Täyteläinen runko ja hyvä takaosa. Hieman ulospäinkääntyneet etutassut. Hyvä karva. Hieman lyhyet etuaskeleet. Hyvä taka- askel. Hyvin kannettu häntä.

Koko: hyvä, rodunomainen lähestyttäessä 

(c) Laura Pitkänen
Cnut 7,5kk

(c) Laura Pitkänen

Lopputuloksena PEK1 KP VSP- pentu. Ihan uskomaton alku näyttelyvuodelle! Muutenkin kaikki on lähtenyt rullaamaan koko ajan vaan paremmin ja tuo pystiporsas on oppinut irtoamaan agilityssä ihan hurjan kivasti, vaikkei sitä kummemmin olla treenattukaan. Ja tokoilussa tulee viikottain mukavia riemuvoittoja, kuten tänään: täydellinen luoksari! Koiraharrastus vaan tuottaa tällä hetkellä niin paljon mielihyvää, ettei edes likaiset lumipenkat saa niitä fiiliksiä pilattua.
 
Hyvää kevään odotusta kaikille lukijoille ja jos jollain on vielä se rikkalapio siellä siivouskaapissa niin kannattaa ottaa se suosiolla siihen ulkopuolelle ja vaikka ihan kokeilumielessä kattoa monta desiä sitä hiekkaa mahtuu sinne teidän asuntoon.

Paniikkipolvet

Nimeltämainitsematon koiranomistaja on melko tunnettu ylireagoinnistaan. Se tuli taas todistettua toissapäivänä. Varasin viime viikolla aikaa eläinlääkärille, kun olin varma, että Cnutilla lähtee polvilumpiot sijoiltaan ja valmistauduin jo luovuttamaan rahani patellaluksaatio leikkaukseen. Suunnittelin myös, miten kirjoitan agilityvastaavalle tilanteesta ja kysyn saanko rahallista palautusta, kun kausi jäikin näin lyhyeen. Monesta suuntaa tuli rauhoittavia sanoja: "Ansku rauhotu, ne on vaan pentulöysät". Hetken aikaa uskoin itsekin kyseisiin sanoihin, kunnes taas löysin itseni vakuutusyhtiön sivuilta etsimästä tietoa korvaussummista.

Torstaina tallattiin kaupungineläinlääkäri Jari Ahon vastaanotolle. Hetken polvia tutkisteltuaan diagnoosi oli selvä: pentulöysyys. "Pentu kotiin kasvamaan, älä oo huolissas!" Mieli oli tuon jälkeen yhtä kirkas kuin tuo aurinko, mikä on löytänyt tiensä taivaalle jo useampanakin päivänä.

Mörköjen sekaruokintaa

Niin se aika vaan juoksee. Pennulla tikittää lasissa kohta viisi kuukautta ja mörköikä pukkaa päälle. Kurkusta kuuluu lenkin varrella ties mitä ihmeellisimpiä ääniefektejä. Toki onhan se kannattavaakin olla vähän varuillaan, jos joku sattuu hyökkäämään. Maitokulmureilla saisi vielä kunnon otteenkin; tosin en tiedä uppoaako ne uhkaileviin postilaatikoihin. Raakaan jauhelihaan ne ainakin uppoaa! Meillä ollaan syöty nyt viikon verran sekaruokaa: aamulla nappulaa ja illalla raakaa. Bogi jatkaa nappularuokintaa edelleen tuon mahansa takia, mutta pikkuhirviö saa punaisen kuppinsa pohjalle punaista lihaa. Hyvin näyttää maistuvan!

Ajanjuoksun lisäksi käytiin juoksemassa mätsärikehässä viikko takaperin. Sen verran hyvin meillä kulki, että lopputuloksena oli pentujen PUN1 ja lopulta BIS5. Aikamoisen pätevä kakara!
Mutta osaa se showpuudeli muutakin! Sivulletulo sujuu kuin vanhalta tekijältä ja agilitykipinäkin näyttää syttyvän luppakorvien väliin hieman hitaasti, mutta varmasti! Tässä pieni tyylinäyte kontaktitreenistä. Ja ainut video on tietysti tilanteesta, jossa mokasin ite tuon vapautuksen kanssa.

Cnut, puomi vajaa 5kk

Ens torstaina suunnataan eläinlääkärille ja pidetään raajat ristissä, että polvien linksuminen on vaan pentulöysyyttä.