Tuolla vauhdilla ei kinkkuja sulateltu

Joulu on ohi, ja mahat täynnä jouluherkkuja olikin hyvä lähteä niitä sulattelemaan koirakoulu Napakan järjestämiin agimölleihin, tai niin ainakin luulin.
Ilmottauduttiin siis mölliradalle ja rata oli kovin simppeli. Jo siinä vaiheessa, kun kävin koiran autosta tuli olo, että nyt ei oo koira yhtään agitustuulella. Tyhmänä sen kuitenkin radalle vein ja tulos oli sen kaltainen. Ensimmäinen hyppykäsky ja koira lähti etenemään niin tympääntyneen näköisenä kohti minua, ettei mitään rajaa. Ilmeni myös uusi ongelma: suora hyppypätkä ja koira kiertää esteitä. Kyse voi olla lihasjumeista, ja luultavasti onkin. Tarkoituksena olisikin ensi kuulle tilata Heli Kapanen-Lappalainen kotikäynnille ja poika hierottavaksi! Mutta katsellaan jos perjantaina löähdettäis Kuopioon mölleilemään, mentäis miniradalle pitämään hauskaa, riippuen tosin koiran mielentilasta.
Mutta eiköhän se muuten ollut tässä. Koira jää agilityeläkkeelle, ensi vuosi treenaillaan vielä, kun kerta hallimaksukin maksettiin, mutta painatellaan ilman rimoja. Tuntuu, kun ois elämän menettäminen kyseessä, mutta kyllä se jollain tavalla oli tuokin raskasta huomata, että koiralla on sitä ikää tosiaan jo se yli kahdeksan lasissa. Aika menee vaan niin tajuttoman nopeasti. On tuo vanhus sen eläkkeensä ansainnutkin, minun kultapoikani<3