Kovin koiraisa lomaviikko

Tulevaa viikonloppua lukuunottamatta, takana on seitsemän päivän loma! Loma lähti käyntiin varsin jännittyneissä tunnelmissa, kun puhelin kourassa odotin tietoja Joensuulaisten Viron reissaajien näyttelyreissusta. Ja turhaa en odotellutkaan: tuliaisina olivat niin junnuserti-, serti-, rop- ja yksi ryp ruusukekkin. Onnittelut vielä kerran koko poppoolle!

Kun matkalaiset saatiin Suomen rajojen sisäpuolelle ja univelkoja vähän purettua, kasasimme tavarat ja painuimme koiraporukalla mökkeilemään. Bogi jäi kotiin jo ihan pelkästään juoksuisen nartun takia. Mahtavassa porukassa tuli kaksi päivää vieteltyä, vaikka oma hurttamus ei mukana ollutkaan. Mökkireissua hilpeytti myös uunituore tieto tulevan penskani valitusta isästä!

Keskiviikkona treenattiin tokoa pienllä porukalla. Pitkästä treenitauosta johtuen muistuttelin hommaa herran päähän pelkillä kontakti- ja paikallaoloharjoituksilla. Treenien jälkeen käytiin juoksuttamassa koiria vanhassa lammasaitauksessa. Tänään otin seuruupätkiä, jääviä ja vähän käännöksiä. Haukkuminen. Se on edelleen meidän suurin ongelma. Kaikki vinkit sen pois kitkemiseen on tervetulleita!

Tänä iltana oli vielä perinteiset agitreenit. Enpä olis uskonu, että vanhuksella riittää vielä puhtia treenatakin tokotreenien lisäksi, mutta toisin kävi. Mukavaa irtoamista ja vauhtiakin riitti enemmän kuin Bogilla yleensä. Tän ikäsen koiran kanssa treenaamisessa on se hyvä puoli, että voi vaan pitää hauskaa ilman minkäänlaisia paineita onnistumisesta. Kyllä sitä silti kaipaa sitä tavoitteiden rikkomista. Onneksi on Emmi, joka antaa Toivon käyttööni milloin haluan! Ja josko se pentu kohta tallustelisi tännekin...