Päätin sitten näin flunssanhuuruisena, kuumemittari toisessa kainalossa, tulla ajattelemaan ääneen sitä, miten koiranpentu voi kasvaa noin nopeasti. Verratakseni sitä kädessäni olevaan Bafucin rasiaan, se näyttää jättiläiseltä. Lyön vaikka vetoa, että tullessaan ne olivat lähes samankokoisia!
Vapaapäivä tottakai piti käyttää edes jollakin tavalla hyödyksi, joten sen ajan mitä jaksoin olla pystyssä päätin kokeilla, mitä tuo villasukkien korvike muistaa sivulletulosta. Joko kuumeeni oli erittäin korkealla, jonka vuoksi näin harhoja ja tunsin ulkopohkeessani olematonta painetta TAI, näin oikein ja tuo pieni ja lähes neljä kuukautta vanha, itsevarma olio tosiaan teki useita onnistuneita sivulletuloja ilman minkäänlaisia apuja. Luultavasti tähänkin löytyy selitys. Olkoon se sitten minun kuumeeni tai se, että pentu on käynyt syömässä Bafucin rasiallisen suuta ja nielua desinfioivia tabletteja. Jälkimmäinen selittäisi myös huiman kasvutahdin!
Joululauluja stereoista, villasukat ja lämpimät flanellihousut jalassa sekä glögimuki kädessä on hyvä toivottaa Joulu tervetulleeksi! Cnut ja Bogi peukuttavat kolmea jälkimmäistä, mutta ensimmäisessä on ehkä hieman keskusteltavaa. Päästellessäni sulosointuja suustani, spanielikaksikon päät kääntelehtivät hetken aikaa puolelta toiselle kunnes parivaljakko huokaisee ja vaihtaa huonetta. Jokainen päätelköön tästä itse sen, kuinka nuotilleen soinnut sijoittuvat.
Sointujeni ja koirien huokailun saattelemana: hyvää Joulun aikaa kaikille lukijoille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti