Four in the morning

Vaikka mitä on taas sattunu tämän ja edellisen postauksen välillä. Jyväskylä KV on ohi, ja reissu oli mitä mahtavin. Joensuun poppoo keräsi mukavia tuloksia ja taskussa olikin paluumatkalla vara cacibia, sa: ta sun muuta. Josko sitä parin vuoden päästä olisi omakin koira menossa mukana! Nykyisin tulee lenkkeiltyä ihan tajuttomasti kera merlekaksikon ja heidän hihnanjatkeensa, enkä valita, hyvässä seurassa lenkkeilee pidempiäkin matkoja ja koirakin tykkää. Treenattukin on. 18.11. käyttin Inkan + Caran ja Emmin + Toivon kanssa aksailemassa. Oltiin korvaamassa Bogin kanssa poisjäänyttä treenikertaamme ja meno oli varsin... hmm Bogimaista! Esteet meillä on nykyisin mineinä, ettei aiheuteta enää ihan tajutonta rasitusta vanhuksen koiville. Hauskaa tuolla radalla aina onkin, vaikka se ei nopea olekaan! Eilen oltiin myös treenaaamassa ja hui kun olenkin tyytyväinen eilisiin treeneihin. Tässä on nyt sitä teidän lukijoiden toivomaa videomateriaalia, ja meno näytti siis tältä:

                                       

Ja video siis (c) Inka

 Keinu: huhhuh, mikä meno, ei mitään arastelua! Kepit meni Bogimaisen hauskasti ja muutama eteenlähetyskin tuli otettua, niissä ei mitään moittimista. Herra tajus idean jo muutaman toiston jälkeen ja meno oli sitten lopussa sen näköistäkin. Ens postauksessa heitän mukaan videon toko- hypyn tämänhetkisestä tilanteesta, toisella treenikerralla meno alko näyttämään jo ihan asialliselta! Keskiviikkona olis tarkotus mennä aamupäivästä vapaavuorolle treenaamaan kera Lauran + Mintun ja Meelan ja Emmin + Toivon. Ens viikonlopun treenit jääkin välistä Voittajien takia.

Kuka tietää sun salaisimmat haaveet

Tokomotivaationi on palannut! Tekee mieli vaan treenata ja treenta vähän lisää. Otin naksunkin pitkästä aikaa käyttöön ja nyt toivon, että saisin sen avulla parannettua parusasentoa, käännösiä (tai lähinnä kyllä seuruupaikkaa, mikä auttas noissa käännöksissä) ja liikkeestä maahan pitöis saada nopeammaksi. Pitäiskin saada otettua videota noista meidän treenaamisista, niin lukijatkin näkis bähän tätä hommaa ja pääsisitte antamaan vinkkejä! Noudon opettaminen on alkanut nyt kiinnostamaan myös. Kunhan saan palauteltua tuon naksuttelun herran mieleen, niin otetaan sekin työn alle. Ja hei, jos teillä on vinkkejä, miten voi itse tehdä helposti toko- hypyn niin ohjetta tännepäin! Ohje sais mielellään sisältää mitat jne. Ois kätevö, kun ei aina tartteis lähteä hallille treenaamaan, vaan vois nostaltaa koiran ja esteen tohon pihalle ja ottaa muutaman toiston.

Agilityn puolella ei kummempaa. Eiliset treenit meni nooh, miten sen nyt nätisti sanoisi... ihan päin sitä itteään. Oli jaakotusta, persjättöä, irtoamista, pimeitä putkikulmia ja vaikka sun mitä. Sai ohjaaja olla jalat solmussa, jos oli koirakin. Putkeen ilmestyi jossain vaiheessa kamala mörkö ja joka kierroksella sinne sitten jumituttiinkin. Vauhtia olisi ollut kaikkeen muuhun, mutta ei juuri tuohon rataan. Noh ens viikolla paremmin, näin ainakin toivon! Ilmotin meidät tosin tässä parin viikon päästä olevaan Napakan agivalmennuspäivään.

Oon muuten unohtanut mainita, että tässä syksyn aikana, täällä sairasteltiin ientulehdus ja korvatulehdus, tosin lievinä. Betadinen ja korvatippojen avulla nistä kuitenkin kunnialla selvittiin. Ensi sunnuntaina oiskin vuorossa Jyväskylä KV, jonne menen kuvaamaan ja kattomaan tuttujen menestystä. Katotaan mitö sieltä sitten tarttuu käteen.

Kuva syksyltä 2010. Pahoittelen näistä vanhoista kuvista, nyt ei ole vaan tullut kuvailtua tuolla ulkona

Siitä kysymys elämässä kai on

Huhhuh, eilen oltiinkin PoKS: in hallin avajaisissa ja sen jälkeen oli sitten mätsärit. Pakko ensin himan kehua tuota hallia: lämmitys, hyvä pohja, kahvio, sisävessat ja hyvät esteet. Nam kyllä kelpaa viikottain treenailla! Nyt olikin jaettu talven treennivuorot ja ollaan nykyisin sunnuntaina 19:00- 20:30 treenailemassa kyseisessä hallissa. Bogikin näytti tykkäävän hallista, ainakin mätsärimenestyksen perusteella. Pari kehä meni loistavasti, olin herrasta niin älyttömän ylpeä, se vaan paranee päivä päivältä. Punanen tuli siinä ja sitten ei pitkään tarvinnu odotellakkaan punasten kehiä. Jätkä heilutteli häntää ja esiinty omana iloisena itsenään. Sijoituttiin ensimmäiseksi ja siitä lähti pitkä ja piinaava odotus. Koira häkkiin (kiitos Inka) ja juoksemaan kamera kädessä ympäri hallia. BIS- kehät alko, koiraa väsytti ja minua väsytti. Alko naurattamaan ja jännittämään, ja tuo jännitys mätsäritilanteessa oli miulle aivan uutta. Noh kehään mentiin. Kaikki meni hyvin ja hihkuin ilosta siinä vaiheessa kun julistettiin, että veteraanivoittaja Bogi sijoittuu kolmanneksi. Eli siis päivän saldo: VET PUN1 BIS3! Kaikki tutut siinä BIS- kehässä olikin ja sijoituksilla ei ollut minkäänlaista merkitystä, kun sai olla jo muutenkin ilonen muiden puolesta. Mukava päivä kertakaikkiaan ja kiitos kaikille seurasta!

Mutta siis, kiitos Lauralle, joka laitto runsaasti kysymyksiä tuohon edelliseen postaukseen. Kysymyksiä  ja postausehdotuksia voi laittaa edelleen ja olen niistä enemmänkin kuin tyytyväinen. Alan nyt vastailemaan jo noihin kysymyksiin, osa saattaa jäädä ensi postaukseen.

Miksi juuri cockeri?

- Silloin, kun ensimmäisen koiran hankinta oli ajankohtaista, rodulla ei ollut merkitystä. Se oli vaan se "jeejee äiti otetaan söpö koira". Suunnitelmissa oli bishonia, valkoista länsiylämaanterrieriä ja itse haaveilin muistaakseni kultaisesta noutajasta. Karjalaisessa oli kuitenkin ilmoitus luovutusikäisistä cockerspanielin pennuista. Hölmönä menimme pennun jo samana iltana hakemaan ja söpö luppakorva oli meidän. Mikäs sen parempaa, kuin halpa, söpö ja lähellä asuva pitkään unelmoitu koiranpentu?! Niinhän sitä luulisi. Mutta juu, nyt jos minulta kysyttöisiin, että miksi uusi cockeripentu niin syy olisi: harrastusmahdollisuudet, koko, ulkonäkö, luonne sekä vispaava häntä ja heiluvat korvat! Miellyttämishaluisuutta löytyy lähes jokaisesta yksilöstä. Rotua en vaihtaisi, vaikka muun rotuisia koiria saatankin tulevaisuudessa cockereiden lisäksi tulla omistamaankin.

Miksi juuri Bogi?

- Eipä annettu paljon vaihtoehtoja. Kasvattajan luokse mennessä, pentu oli jo valittu ja eipä siinä vaiheessa ollut paljon valittamistakaan. Nimen historia on pakko kertoa: äitini toi työmatkaltaan Tampereelta minulle tuliaiseksi ruskean pehmokoiran, jonka tuotemerkki oli Bogi. Jo silloin päätin, että kun joskus saan koiran, se nimetään Bogiksi ja nöin kävi. Ja vaikka tämän valinnan teinkin pienenä, niin nimeä en kyllä ole katunut!

Parasta Bogista?

- Hölmöys! Se, että se saa höpelyydellään minut aina nauramaan ja iloisuusmittarin nousemaan kymmenen potenssia ylöspäin. Alati heiluva häntä on tuon koiran valttikortti. Myös se, että se jaksaa tuon ikäisenä vieläkin hökeltää miun mukana, on jotain niin parasta! Okei, ei se aina hirveen innolla oo pitkien treenien jälkeen lähdössä lähössä enää lenkille, mutta tallustaa se ainakin perässä jos ei muuta. Myös se on mukavaa, että tuon kanssa ei koskaan oo yhtään samanlaista päivää. Aina se yllättää jollain tavalla, olipa se sitten negatiivista tai positiivista.

Parasta koiran omistamisessa?

- Käytännössähän Bogi on äitini nimissä, mutta se on sovittu, että minun koira se kuitenkin on, vaikka siitä ei ole mustaa valkoiselle painettu. Parasta siinä on se, että saa höyrytä koiran kanssa just niin paljon kun haluaa, ja saan harrastaa just sitä mitä haluan! Tosin sijoituskoirassakaan ei ole mitään vikaa, kunhan kasvattajan kanssa kolahtaa kemiat yksiin.

Parasta koiraharrastuksissa?

- Samanhenkiset ihmiset ehdottomasti ja onnistumisen tunteet! Ei oo mitään parempaa, kun viettää päivää koiraporukassa, vaikka välillä tuntuukin hullulta lähteä ajamaan aamuvarhain treenaamaan tai lenkkeilemään. Oon myös löytäny tieni sellaiseen koiraporukkaan, jonka kanssa tulee vietettyä aikaa muutebkin kuin vain koirien seurassa, sillonkin on ollut sairaan hupaisaa! Myös samanrodunharrastajia on mukava tavata ja tutustua niiden koiriin ja harrastuksiin.

Miksi juuri niitä harrasteita mitä teette?

- Hmm, TOKO tuli mukaan, kun ilmottauduin arkitapakurssille, jossa ohjaaja motivoi meitä jatkamaan ja antoi positiivista ja rakentavaa palautetta, sitä jatkettiin ja tähän päivään asti ollaan jatkettu. Pääosin vielä omaksi iloksi, mutta hmm katsellaan miten tuon haukkumisen kanssa nyt menee, niin ehkä se koekin joskus. Tokosta on ollut muutenkin ihan tajuttomasti hyötyä vähän kaikkialla! Agilityyn tutustuttiin joskus pari vuotta sitten, kun käytiin arkitapakurssin kanssa tutustumassa lajiin muutaman kerran. Jo silloin hurahdin kyseiseen lajiin, ja alkeiskurssillehhan sitä oli päästävä! Nyt ollaan 1,5 vuotta lajin parissa pyöritty eikä aiota vieläkään päästää irti. MEJÄ tuli mukaan kaverin suostuttelemana. Käytiin kokeilemassa, koira oli ihan ihmeissään, että mitä tässä olevinaan pitäisi tehdä. Sitten myöhemmin ilmoittauduttiin mejä- kurssille ja into lajiin nousi huimasti! Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kokeeseen olisi päästä ensi vuonna! Muita virallisia harrastuksia meillä ei ole. Näiden lisäksi tietysti lenkkeillään, kierrellään mätsäreissä jne.

Kaikkein parhaat onnistumisen hetket koiran kanssa?

- Parhain onnistumisen hetki oli ehdottomasti se, kun koira seuras ensimmöistö kertaa virtaviivaisesti verijälkeä ja saatiin kouluttajalta tajuttomasti kehuja! Myös TOKO: n liike onnistumiset on ollu huibbuja! Ja möllitokon kolmostulos! Se oli hauska, kun oli ollu treenitaukoa joku puol vuotta ja koira ei ollutkaan ihan kaikkea unohtanut! Kaikki mätsäri tsydeemit ilahduttaa myös, kun tuosta ei näyttelyihin ole. Agissa rataonnistumiset on ollu kivoja ja niin.

Mitä Bogi syö?

- Bogi hotkii Royal Caninin Maturea. Suunnilleen 1dl per. annos ja kaksi kertaa päivässä saa ruuan. Sekaan näkkäriä ja silloin tällöin riisiä, koiranmakkaraa tms. Vetta sekaan ja vola!

Kuka on paras naapuri?

- Laura! Parhaista parhain! Lähtee lenkille koirineen milloin vaan, heittää hyvää läppää on muutenkin niin kinuskinen ja omistaa auton! Kiitän näin julkisesti sinua kaikista kuskaamisistani ja hyvästä pitsasta! Okei minäkin kyllä tein sitä... mutta silti! Ymmärtää kaiken, mistä puhun, koska on niin kinuski! On myös keksinyt minulle mukavaisan lempinimen Nasti.

Mitä tekisit jos saisit Poksun nyt?

- Ensinnäkin, kaikille jotka ei tajua, niin Poksu on Bogi, jee. Peruskoulutus, peruskoulutus ja vielä kerran peruskoulutus! Kaiken A ja O ja meillä ei sellasta opetettu nuorelle koiralle. Harrastaminen aloitettaisiin aiemmin ja tekisin kaiken eritavalla, hui!

Onko Poksulla paljon poksuja?

- Poksulla on paljon raksuja! Tai ainakin ihailijoita, mm. Meela rakastaa Bogia, tosin tunne ei ole molemminpuolinen vaan Bogi örähtelee vanhusmaiseen tyyliin ja yrittää jatkaa Meelasta välittämättä matkaa. Bogi ei välitä narttukoirista, ei edes juoksujen aikaan, vaan uroskoirat on enemmän herran mieleen!

Huh, olipas vastaaminen! Mutta nyt tiedätte meistä taas vähän enemmän. Kaiken lisäks oli niin tylsää, että vastasin vahingossa kaikkiin, noh eipä haittaa!

Iloinen koiraharrastaja!