"Nyt ku se ei enää huuda koko aikaa ku se ohjaa, niin se on paljo parempi"

Me tokoillaan taas! Oma motivaatio hyppäs jostain puskasta esille ja nyt ollaan naksuteltu ja palkkailtu kädestä ja maasta ja joka paikasta.

Seuraaminenkin alkaa näyttämään siltä, että tuo koira haluaa tosiaan tehdä sitä hommaa, eikä häsellä (ainakaan koko aikaa). Jäävät etenee hyvin myös. Itseasiassa paremmin kuin koskaan ennen. Nyt palkkaan heti palattuani takaisin, en pyydä perusasentoa, koska sitä ennakoimista alko esiintymään niin paljon.

Mitäs muuta. Viime perjantaina treeneissä treenattiin perjättöä, joka oli Bogin mielestä vaan lähinnä huvittavaa, kun se sai luvalla juosta esteitten kautta namialustalle! Videota on tulossa meidän persjätöistä joskus tässä lähiaikoina.

Mainitsinkin jo tästä keskarivillis Toivosta, jonka kanssa treenaan agia nyt ihan kisatavoitteisesti. Pari viikkoa takaperin oltiin PoKSin Hulabaloo agimölleissä. Radalla ei ollu keinua, rengasta eikä keppejä. Eipä me pahemmin mokailtu, kun tuli 0vp. ja 1. sija. Kivasti meni ja oli hauska huomata, miten oli kehittyny näiden viikkojen aikana ohjaamaan tuota koiraa ja välillä tajus olla huutamatta niitä turhia käskyjäkään. Lauantaina mennään Kuopioon agi- ja hyppyradalle. Katsellaan, katsellaan mitä sieltä tulee. Kisakokemusta ainakin!

Kovin koiraisa lomaviikko

Tulevaa viikonloppua lukuunottamatta, takana on seitsemän päivän loma! Loma lähti käyntiin varsin jännittyneissä tunnelmissa, kun puhelin kourassa odotin tietoja Joensuulaisten Viron reissaajien näyttelyreissusta. Ja turhaa en odotellutkaan: tuliaisina olivat niin junnuserti-, serti-, rop- ja yksi ryp ruusukekkin. Onnittelut vielä kerran koko poppoolle!

Kun matkalaiset saatiin Suomen rajojen sisäpuolelle ja univelkoja vähän purettua, kasasimme tavarat ja painuimme koiraporukalla mökkeilemään. Bogi jäi kotiin jo ihan pelkästään juoksuisen nartun takia. Mahtavassa porukassa tuli kaksi päivää vieteltyä, vaikka oma hurttamus ei mukana ollutkaan. Mökkireissua hilpeytti myös uunituore tieto tulevan penskani valitusta isästä!

Keskiviikkona treenattiin tokoa pienllä porukalla. Pitkästä treenitauosta johtuen muistuttelin hommaa herran päähän pelkillä kontakti- ja paikallaoloharjoituksilla. Treenien jälkeen käytiin juoksuttamassa koiria vanhassa lammasaitauksessa. Tänään otin seuruupätkiä, jääviä ja vähän käännöksiä. Haukkuminen. Se on edelleen meidän suurin ongelma. Kaikki vinkit sen pois kitkemiseen on tervetulleita!

Tänä iltana oli vielä perinteiset agitreenit. Enpä olis uskonu, että vanhuksella riittää vielä puhtia treenatakin tokotreenien lisäksi, mutta toisin kävi. Mukavaa irtoamista ja vauhtiakin riitti enemmän kuin Bogilla yleensä. Tän ikäsen koiran kanssa treenaamisessa on se hyvä puoli, että voi vaan pitää hauskaa ilman minkäänlaisia paineita onnistumisesta. Kyllä sitä silti kaipaa sitä tavoitteiden rikkomista. Onneksi on Emmi, joka antaa Toivon käyttööni milloin haluan! Ja josko se pentu kohta tallustelisi tännekin...