Oonko mä kertonut, koskaan kuinka tärkeä oot minulle?

Pyörähdettiinpäs eilen sitten taas mölli TOKOilemassa. Tällakertaa "kentän" pohjana oli asvaltti ja itseasiassa ensimmäinen asia, mitä säikähin, oli se, ettei pohja ollutkaan hiekka. Ai mitenniin liian yksipuolista ja samantyyppistä  harjoittelua? Hahaa eikä jännitystä vähentänyt sekään, että taivaalta tuli kaatamalla vettä. Jo luoksepäästävyyteen ja paikkamakuuseen menin melko epäluottavaisin mielin, ja tiesin, että haukkumista ilmenisi tälläkin kerralla, tosin monta astetta pahempana. Herkut eivät kelvanneet ja se on aina huono merkki Bogin osalta, mutta ei sieltä ihan pohjatuloksin palattu!
Luoksepäästävyys, 10 - Ei mitään ongelmaa, tuomari tuli vierelle, niin häntä heilahti ja pyllykin taisi nousta maasta, mutta ei sen kummempaa.
Paikalla makaaminen, 9 - En oo aivan varma annoinko alussa jo maahanmenon yhteydessä kaksoiskäskyn, mutta sitä ainekaan tuomari ei huomannut. Siinä liikkeenohjaajan aloitusta odotellessa, tajusin että kappas, koirallani on paskahätä! Noh eipä siinä auttanut enää koiraa lähteä lenkkeilyttämään, sitä piti vain luottavaisin mielin käskeä koira maahan ja poistua paikalta. Levottomia olivat kaksi minuuttisen aikana niin koira, kuin ohjaajakin. Mutta Bogi olikin vesisateesta huolimatta ainut koira, joka paikkamakuussa oli maassa koko ajan. Yksi piste lähti ennakoidusta perusasennosta, kun palasin viereen.
Seuraaminen kytkettynä, 5 - En tiedä, mistä me nuo viis pistettä ansaittiin, sääliäkö? No mutta täähän oli kyllä aivan kauhea suoritus! Koira haukku aivan koko ajan ja ei ottanut kontaktia. Käännökset oli järkyttäviä ja noh enpä minä kyllä siitä löydä yhtään mitään positiivista. Tähän siis paljonpaljon häiriötreeniä!
Seuraaminen taluttimetta, 0 - Alko jo naurattamaan, kun tää seuruupätkä lähti. En tajua, yksinään treenatessa, ei mitään onhelmaa, koira toimii, kun unelma paikasta riippumatta. Reagoiko se tosiaan noin vahvasti mun jännitykseen? Samoja ongelmia kuin kytkettynä seuraamisessa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, 5 - Tällä kertaa se meni maahan! Mutta pisteitä lähti kamalasta seuraamisesta ja, kun palasin koiran viereen niin ennakoi perusasennon.
Luoksetulo, 8 - Vauhdikas, mutta minun oma sivulle ohjaava käsimerkki vähensi pisteitä sekä väljä ja vino perusasento.
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 6 - Ei minkäälaista kontaktia seuraamisessa ja lisäksi lisää haukkumista. Tuomarikin sano, ettei olis uskonu koiran edes pysähtyvän, mutta pysähty kun seinään ja loppu meni hyvin.
Estehyppy, 0 - Eipä tullu yllätyksenä, kun ei oltu treenattu tätä niitten edellisten möllien jälkeen. Koira ei siis hypännyt, ja sitten ohjasin ihan selkeästi esteen yli, jonka jälkeen kyllä pysähtyi seisomaan.
Kokonaisvaikutus, 6
Pistetitä yhteensä 99, joten ALO0 sieltä napsahti. Erityiskiitos taas seurasta ja iloiselle tuomarille, joka piristi kummasti, vaikka koiran ja minun yhteistyö ei tällä kertaa toiminutkaan!

Tänään koulun jälkeen kävin nappaamassa merletytöt Meelan ja Mintun meille hoitoon. Valloittavia tapauksia ne kyllä on täytyy myöntää! Meelalla oli joku riippuvuus kukkamultaan ja Bogi ja Minttu hääräs minun ympärillä ruuan perässä. Lenkillä käytiin ja koiratkin väsy ihan kiitettävästi juostessaan muutaman muunkin koiran kanssa. Ajattelin sitten, että otanpa koirista yhteiskuvan. Mission impossible! Kun sait yhden koiran kunnolla niin toinen kähti huitelemaan. Päästin sitten Bogin sisälle ja otin neideistä yhteiskuvan.

Huomenna luvassa saattaa olla treenaamista, mutta lauantaina meidän herrasta tuleekin sitten veteraani ja kahdeksan vuotta kilahtaa lasiin! Viikonloppu menee Kolilla kulttuurikoiraleirin merkeissä.

Sul on taito miellyttää

Niinhän siinä kävi, että Lauran suostuttelusta *lue pakottamisesta* johtuen käytiin sitten eilen möllitokossa! Vuoden tokotauon jälkeen en oikein edes tienny, että mitä odottaa. Tiesin, että haukkumista tulee ilmenemään ja ei ollu hajuakaan, miten tuo reagoi minun jännitykseen.
Luoksepäästävyys, 10 - tässä ei minkäänlaista ongelmaa, heilautti häntää, kun tuomari tuli sivulle, mutta pysy silti tiiviissä perusasennossa.
Paikalla makaaminen 10 - WAU, tämä oli kyllä melkoinen yllätys! En edes muista, millon olisin vaatinut siltä 2 minuutin paikallaoloa, saati sitten että se teki sen tuollasessa häiriötilanteessa. Tämä oli tosiaan positiivinen yllätys! Bogin molemmilta puolilta nousi koirat ja tallusti omistajiensa luo. Toisen koiran noustessa olin varma, että nyt se lähtee, mutta en sitten tiedä oliko se vaan niin laiska noustakseen vai mistä oli kysymys. Palatessa koiran luo, nousi maasta ensimmöisellä köskyllä istumaan, hieno Pokseli!
Seuraaminen kytkettynä 7 - Noh, tämäkin oli sinällään positiivinen yllätys, että meno oli iloista ja käännöksissäkin tuo pysy melko hyvin mukana. Alussa ilmeni haukkumista, onneks kuitenkin lopetti sen jo ensimmäisen käännöksen jälkeen. Juoksu osuus meni ihan plörinäksi. Hihna kireellä koira vaan hölkytteli siinä metrin päässä minusta ja katteli menosuuntaan. Sitten kun palasin kävelyvauhtiin, niin kontakti jatkui ja meno oli samanlaista, kuin ennen juoksua, siihen siis treeniä!
Seuraaminen taluttimetta 0 - No tuota, mistäs sitä aloittaisi. Kerkesin ottaa ehkä kaks askelta ja koira lösähti maahan. En sitten tiedä teinkö kädellä liikkeen, vai oonko tehny liikaa liikkeestä maahan toistoja. No mutta kuitenkin, eipä se meno tuosta kauheasti parantunut. Koira tallusteli metrin päässä minusta ja haukkui.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 - Bogi päätti, että kerta hän teki kyseisen liikkeen juuri äsken, ei hän nyt siis voi mennä enää maahan, eli siis jäi seisomaan, eipä siinä sen kummempaa.
Luoksetulo 8 - Vaihdikas, mutta peruasento vino ja väljä, mutta muuten ihan kiva jee!
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5 - Tästä saatiin erityiskehuja! Kuulemma tosi nätti pysähtyminen, ei hiipimisaskeleita eikä mitään muuta ylimääräistä. Pysähty vähän vinoon, joten tällöin lopun peruasento oli vino myös, siitä siis tuo puoli pisettä.
Estehyppy 0 - Saanen nauraa! Koira ei ollu nähny tokoestettä, kun viimeks vuonna vaskitsa ja annoin sille heti aluks jo kaksoiskäskyn, kun sanoin suullisesti hyppy ja heilautin kättä. No Bogipa katteli vaan minuun ja yllätysyllätys haukkui. Toinen samanlainen käsky, meni haistelemaan estettä. No pyysin koiran vielä kerran luokseni ja vielä kerran sama käsky. Yli mentiin ja välittömästi palkka. Pitäis saada väsättyä hyppy itellekkin, niin vois treenata!
Kokonaisvaikutus 5 - No laitan tähän nuo kommentit, mitä lapun alalaitaan oli kirjoitettu: käsimerkit, haukkuminen. Seisominen nätti (liikkeestä). Seuraamisessa säätämistä.
Lopputulos oli kuitenkin ALO3 pistein 101, sij. 8/10! Hieno vanhus! Nyt vaan lisää treeniä, niin siitä se lähtee. Lisäkiitos Lauralle, Netalle ja Emmille hervottoman hauskasta illasta!

Tänään tuli vielä treenattua samalla, kun käytiin Lauran + shelttikaksikon kanssa lenkillä. Ja jes! Keksin uuden palkkaustavan ja ainekin se näytti nyt toimivan: namialustalle palkka, koiralla lyhyt ja onnistunut (haukkumaton!) seuruupätkä tms. ja vapautus namialustalle. Palautu tosi nopeasti alustalta takaisin minun luo ja oli valmiina tekemään lisää. Jospa tää tästä!

Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt

.... tai ainakin ei- koiraihminen ois yllättyny eilen nähdessään kolme peräkkäin kulkevaa ihmistä, joista yks kerää mustikoita, toinen ripustaa pyykkipoikia puihin ja kolmas vetää veristä pesusientä. Viikonloppu on tosiaan, ei mitenkään poikkeavasti, ollut hyvinkin koirapainotteinen!
Perjantai alko, niinkun aina, agitreeneillä. Tälläkertaa saatiin molemmat kontitkin auki, joten päästiin ihan kunnon rata tekemään. Tosin, melko haasteeton se oli tuokin, mutta eipä tuo haitannu.
Treenien jälkeen ajettiin Netan ja Lauran + koirien kanssa Jaamankankaalle tekemään lauantaille verijäljet, oli siellä tosin sitten muitakin, minulle ei niin toivottu näky, nimittäin vaskitsa! Joku vaan yhtäkkiä huudahti takaa, että "KÄÄRME!" ja minä aloin pomppimaan, kun hullu siellä keskellä mettää. Säikähtipähän käärmekin sen verran, että alko esittämään kuollutta. Tästä traumasta selvittyäni, tajusin sitten, että pyykkipoikia jäljenmerkkausta varten oli aivan liian vähän verraten siihen, että niistä ois pitäny riittää kahteen lyhyeen ja kahteen pidempään jälkeen. No ajateltiin kuitenkin, että sen verran aukea metsä oli kyseessä, että eiköhän me nyt muisteta mistä se jälki menee.

Lauantai aamusta ponkaistiin Bogin kanssa Sinkkolan kotieläinpihaan kattomaan Paimenkoirapäivän tuttuja tähtiä, eli Minttu, Meela, Isla ja Cara shelttejä. Oli siellä sitten muitakin tuttuja, kuten Brandy- aussi ja Toivo- kk. villakoira. Ohjelmassa oli rotuesittelyjä ja lammanpaimennusta, tosin Bogin mielenkiinto oli Toivossa ja minä yritin epätoivoisesti repiä Islalta punkkia pois.

Iltapäivällä sitten suunnattiin ajamaan perjantaina tekemämme jäljet. Herrassa oli puhtia, kun pienessä kylässä, ja välillä näytti ettei malttanut kunnolla edes haistella, kun oli niin kiire eteenpäin! Ja tässä vaiheessa kostautui se pieni merkkien määrä. Koiran hötkytessä, ei ollut varma oliko se tekemässä hukkaa, vai menikö se vain vauhdilla ja varmasti eteenpäin ja oikeaan suuntaan. Kaato *lue naudanlihatikut* kuitenkin löytyi ja kyllä täytyy sanoa, että nyt on sellanen olo, että kokeeseen sitä täytyis päästä! Nyt on kuitenkin syksy jo alkamassa, että ensi keväälle taitaa siirtyä se tavoite. Toivotaan vaan, että kahden viikon päästä kahdeksan täyttävällä vetskulla riittää puhtia ja terveyttä vielä useaksi vuodeksi, niin saataisiin tuokin tavoite vielä suoritettua. Loppuun vielä liuta kuvia tältä päivältä.

(c) Laura Pitkänen

(c) Laura Pitkänen

(c) Emmi Hirvonen

(c) Laura Pitkänen

Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon, et näin pitikin käydä

Huhhuh olipas viikonloppu! Kaks päivää tulikin vietettyä hyvin cockeripainoitteisella linjalla ja cockeri- ihmisten seurassa. Tosiaan Manta cockerin (Pretty Flower's Hula-Ba-Loo) omistaja Elina tuli meille perjantaina ja illalla marssittiinkin jo agitreeneihin. Aluksi ajateltiin ettei edes päästä treenaamaan, mutta saatiinkin avaimellinen ihminen puhelinlangan päähän ja odottelun jälkeen se avain meillä olikin, mutta kappas kappas. Toinen esteitä sisältävistä konteista ei avautunutkaan ja jouduttiin hieman soveltamaan radan teossa. Loppujenlopuksi aikaiseksi saatiin melko helppo muutaman valssin ja kiertoa sisältävä rata aikaiseksi.

Lauantaina olikin aikanen herätys ja nokat kohti Joensuun KV'tä. Muutama tunti ooteltiin cockereitten alkamista ja kateltiin shelttejä. Siinäpä sai taas kattoa kuola poskella niitä lurppakorvia. Eipä kukkarokaan välttynyt käyttämiseltä. Lauantaina tuli ostettua viilennysmantteli, joka epäilyistä huolimatta olikin oikein passeli.


Sunnuntaina nappasin myös Bogin turistiksi Joensuun KR'ään ja täytyy sanoa, että ei kyllä herralla ainekaan ole ongelmia rennosti ottamisessa. Siinä se vaan löhötti varjossa välittämättä muiden ihmisten kehäjännityksestä. Sunnuntaina aika venyi myös niin cockereiden kuin shelttienkin kehällä. Iloksemme myös cockeri Margate Yarwinder sai viimeisen SERTinsä ja on siis taippareita vaille valio! Myös sunnuntaina kukkaro joutui aukaistuksi, kun löysin etsimäni (kolmannen) mustan näyttelyhihnan, hieman erilaisella kiristyksellä. Aina se sama ajatus uutta hihnaa ostettaessa: josko se tällä kulkisi paremmin. Mutta kiitos kaikille viikonlopun seurasta, ensi vuonna uudelleen!

Let's waste time

Vietin tosiaan kolme päivää Virossa, Tallinnassa ja Bogi jäi kotiin isotädin hellään huomaan. Se on muuten tullu huomattua, että vaikka kuinka painostaa, että se koira kyllä selviää sillä ruokamäärällä, mitä sille annetaan, niin silti sille pitää antaa jääkaapista sitä makkaraa sun muuta. Mutta kaipa se sitten on noiden vanhempien ihmisten tehtävä!
Virosta tarttu matkaan uus tummanruskea pyörönahkahihna, josta kuvaa tuolla alempana ja turkoosi spanielikuppi, sekä muutama herkkupussi, joista toinen on jonkinlaisia Hello Kitty herkkuja. Olin tosin hieman pettyny, kun ne herkut olikin ihan normaalin luun muotosia ja ruskeita. Niiden ois pitäny olla vähintään pinkkejä!

Tänään sitten oltiin mätsärissä, tuloksena VET SIN2. Jätkän pöytäkäytökseen oon erityisen tyytyväinen. Liikkeet oli tahmeita ja kyllä tosta saa enemmänkin irti. Mukava ilta kuitenkin vietettiin taas melko samassa porukassa, kun aina. Mätsäreitten jälkeen käytiin vielä Lauran ja shelttikaksikon kanssa lenkillä kaatosateessa ja alustavasti suunniteltiin, että josko sitä viikonpäästä MEJÄilemään pitkästä aikaa! Tulevana viikonloppuna on Joensuun näyttely, jossa vierähtääkin lauantai ja sunnuntai.

You, do you remember me? Like I remember you?

Nyt päätin ottaa itteäni niskasta kiinni ja tosiaan alkaa kunnolla päivittelemään ihan puhtaalta pöydältä tätä blogia! Oon sen velkaa varsinkin teille lukijoille, jotka oikeesti odotatte uusia päivityksiä ja pahoittelen suuresti, kun niitä ei oo näkyny nyt moneen kuukauteen. Joten tästä se lähtee!
Kesäloma. Se vaikutti sen alkaessa niin pitkältä, mutta kappas, nytpä onkin enää pari viikkoa lomaa jäljellä. Nämä kaksi kulunutta kuukautta on kuitenkin sisältäneet paljon kaikenlaista aktiviteettia.
Kesäloman alussa oli Joensuun 4H yhdistyksen järjestämä koiraleiri, jonne osallistui sitten nuoria aloittelevia koiraharrastajia. Itse olin tuolla ohjaajana ja lupasin, että Bogi voi tulla lainakoiraksi jollekin koirattomalle nuorelle. Ei arkaillut herra lähteä tuntemattoman kanssa tekemään! Sain ylpeänä katsella sivusilmällä kaksikon tekemisiä.
Viikko tuon päiväleirin jälkeen lähdin vetämään Nuorten koiraleiriä Nurmekseen, sekin Joensuun 4H'n järjestämänä. Tänne Bogi lähti mukaan lähinnä turistiksi, mutta sillon, kun itselläni ei ollut vedettävää niin osallistuin Bogin kanssa samalla tavalla ohjelmaan, kuin leiriläisetkin. Keskellä leiriviikkoa tosin jouduin lähteä käymään Nurmeksen eläinlääkärillä Bogin takajalan oudon "tärinän" takia. Mutta siitä selvittiin onneks vaan säikähdyksellä ja eläinlääkäri arvelikin, että polvilumpio oli ollut huonossa asennossa ja koira oli itse yrittänyt "potkimalla" saada sitä takaisin paikoilleen. Muuten viikko oli kaikinpuolin onnistunut, kiitos kaikille!
Kesään on kuulunut myös mätsäreissä pyörimistä, mitä erilaisimmin tuloksin, parhaimpana kuitenkin VET PUN1 BIS4! Lieksassakin pyörähdettiin viikonloppuvisiitillä. Reissun alkuperäinen tarkoitus oli, että oltaisiin osallistuttu MEJÄ- kokeeseen, mutta paikkaa ei meille valitettavasti sieltä siunaantunut.
Nyt luultavasti loppukesä jatkuu uimisen ja pienimuotoisen treenailun merkeissä, riippuen lämpötilasta. Hyvää kesänjatkoa kaikki enemmän tai vähemmän karvaiset oliot!