Siitä kysymys elämässä kai on

Huhhuh, eilen oltiinkin PoKS: in hallin avajaisissa ja sen jälkeen oli sitten mätsärit. Pakko ensin himan kehua tuota hallia: lämmitys, hyvä pohja, kahvio, sisävessat ja hyvät esteet. Nam kyllä kelpaa viikottain treenailla! Nyt olikin jaettu talven treennivuorot ja ollaan nykyisin sunnuntaina 19:00- 20:30 treenailemassa kyseisessä hallissa. Bogikin näytti tykkäävän hallista, ainakin mätsärimenestyksen perusteella. Pari kehä meni loistavasti, olin herrasta niin älyttömän ylpeä, se vaan paranee päivä päivältä. Punanen tuli siinä ja sitten ei pitkään tarvinnu odotellakkaan punasten kehiä. Jätkä heilutteli häntää ja esiinty omana iloisena itsenään. Sijoituttiin ensimmäiseksi ja siitä lähti pitkä ja piinaava odotus. Koira häkkiin (kiitos Inka) ja juoksemaan kamera kädessä ympäri hallia. BIS- kehät alko, koiraa väsytti ja minua väsytti. Alko naurattamaan ja jännittämään, ja tuo jännitys mätsäritilanteessa oli miulle aivan uutta. Noh kehään mentiin. Kaikki meni hyvin ja hihkuin ilosta siinä vaiheessa kun julistettiin, että veteraanivoittaja Bogi sijoittuu kolmanneksi. Eli siis päivän saldo: VET PUN1 BIS3! Kaikki tutut siinä BIS- kehässä olikin ja sijoituksilla ei ollut minkäänlaista merkitystä, kun sai olla jo muutenkin ilonen muiden puolesta. Mukava päivä kertakaikkiaan ja kiitos kaikille seurasta!

Mutta siis, kiitos Lauralle, joka laitto runsaasti kysymyksiä tuohon edelliseen postaukseen. Kysymyksiä  ja postausehdotuksia voi laittaa edelleen ja olen niistä enemmänkin kuin tyytyväinen. Alan nyt vastailemaan jo noihin kysymyksiin, osa saattaa jäädä ensi postaukseen.

Miksi juuri cockeri?

- Silloin, kun ensimmäisen koiran hankinta oli ajankohtaista, rodulla ei ollut merkitystä. Se oli vaan se "jeejee äiti otetaan söpö koira". Suunnitelmissa oli bishonia, valkoista länsiylämaanterrieriä ja itse haaveilin muistaakseni kultaisesta noutajasta. Karjalaisessa oli kuitenkin ilmoitus luovutusikäisistä cockerspanielin pennuista. Hölmönä menimme pennun jo samana iltana hakemaan ja söpö luppakorva oli meidän. Mikäs sen parempaa, kuin halpa, söpö ja lähellä asuva pitkään unelmoitu koiranpentu?! Niinhän sitä luulisi. Mutta juu, nyt jos minulta kysyttöisiin, että miksi uusi cockeripentu niin syy olisi: harrastusmahdollisuudet, koko, ulkonäkö, luonne sekä vispaava häntä ja heiluvat korvat! Miellyttämishaluisuutta löytyy lähes jokaisesta yksilöstä. Rotua en vaihtaisi, vaikka muun rotuisia koiria saatankin tulevaisuudessa cockereiden lisäksi tulla omistamaankin.

Miksi juuri Bogi?

- Eipä annettu paljon vaihtoehtoja. Kasvattajan luokse mennessä, pentu oli jo valittu ja eipä siinä vaiheessa ollut paljon valittamistakaan. Nimen historia on pakko kertoa: äitini toi työmatkaltaan Tampereelta minulle tuliaiseksi ruskean pehmokoiran, jonka tuotemerkki oli Bogi. Jo silloin päätin, että kun joskus saan koiran, se nimetään Bogiksi ja nöin kävi. Ja vaikka tämän valinnan teinkin pienenä, niin nimeä en kyllä ole katunut!

Parasta Bogista?

- Hölmöys! Se, että se saa höpelyydellään minut aina nauramaan ja iloisuusmittarin nousemaan kymmenen potenssia ylöspäin. Alati heiluva häntä on tuon koiran valttikortti. Myös se, että se jaksaa tuon ikäisenä vieläkin hökeltää miun mukana, on jotain niin parasta! Okei, ei se aina hirveen innolla oo pitkien treenien jälkeen lähdössä lähössä enää lenkille, mutta tallustaa se ainakin perässä jos ei muuta. Myös se on mukavaa, että tuon kanssa ei koskaan oo yhtään samanlaista päivää. Aina se yllättää jollain tavalla, olipa se sitten negatiivista tai positiivista.

Parasta koiran omistamisessa?

- Käytännössähän Bogi on äitini nimissä, mutta se on sovittu, että minun koira se kuitenkin on, vaikka siitä ei ole mustaa valkoiselle painettu. Parasta siinä on se, että saa höyrytä koiran kanssa just niin paljon kun haluaa, ja saan harrastaa just sitä mitä haluan! Tosin sijoituskoirassakaan ei ole mitään vikaa, kunhan kasvattajan kanssa kolahtaa kemiat yksiin.

Parasta koiraharrastuksissa?

- Samanhenkiset ihmiset ehdottomasti ja onnistumisen tunteet! Ei oo mitään parempaa, kun viettää päivää koiraporukassa, vaikka välillä tuntuukin hullulta lähteä ajamaan aamuvarhain treenaamaan tai lenkkeilemään. Oon myös löytäny tieni sellaiseen koiraporukkaan, jonka kanssa tulee vietettyä aikaa muutebkin kuin vain koirien seurassa, sillonkin on ollut sairaan hupaisaa! Myös samanrodunharrastajia on mukava tavata ja tutustua niiden koiriin ja harrastuksiin.

Miksi juuri niitä harrasteita mitä teette?

- Hmm, TOKO tuli mukaan, kun ilmottauduin arkitapakurssille, jossa ohjaaja motivoi meitä jatkamaan ja antoi positiivista ja rakentavaa palautetta, sitä jatkettiin ja tähän päivään asti ollaan jatkettu. Pääosin vielä omaksi iloksi, mutta hmm katsellaan miten tuon haukkumisen kanssa nyt menee, niin ehkä se koekin joskus. Tokosta on ollut muutenkin ihan tajuttomasti hyötyä vähän kaikkialla! Agilityyn tutustuttiin joskus pari vuotta sitten, kun käytiin arkitapakurssin kanssa tutustumassa lajiin muutaman kerran. Jo silloin hurahdin kyseiseen lajiin, ja alkeiskurssillehhan sitä oli päästävä! Nyt ollaan 1,5 vuotta lajin parissa pyöritty eikä aiota vieläkään päästää irti. MEJÄ tuli mukaan kaverin suostuttelemana. Käytiin kokeilemassa, koira oli ihan ihmeissään, että mitä tässä olevinaan pitäisi tehdä. Sitten myöhemmin ilmoittauduttiin mejä- kurssille ja into lajiin nousi huimasti! Nyt ollaan siinä vaiheessa, että kokeeseen olisi päästä ensi vuonna! Muita virallisia harrastuksia meillä ei ole. Näiden lisäksi tietysti lenkkeillään, kierrellään mätsäreissä jne.

Kaikkein parhaat onnistumisen hetket koiran kanssa?

- Parhain onnistumisen hetki oli ehdottomasti se, kun koira seuras ensimmöistö kertaa virtaviivaisesti verijälkeä ja saatiin kouluttajalta tajuttomasti kehuja! Myös TOKO: n liike onnistumiset on ollu huibbuja! Ja möllitokon kolmostulos! Se oli hauska, kun oli ollu treenitaukoa joku puol vuotta ja koira ei ollutkaan ihan kaikkea unohtanut! Kaikki mätsäri tsydeemit ilahduttaa myös, kun tuosta ei näyttelyihin ole. Agissa rataonnistumiset on ollu kivoja ja niin.

Mitä Bogi syö?

- Bogi hotkii Royal Caninin Maturea. Suunnilleen 1dl per. annos ja kaksi kertaa päivässä saa ruuan. Sekaan näkkäriä ja silloin tällöin riisiä, koiranmakkaraa tms. Vetta sekaan ja vola!

Kuka on paras naapuri?

- Laura! Parhaista parhain! Lähtee lenkille koirineen milloin vaan, heittää hyvää läppää on muutenkin niin kinuskinen ja omistaa auton! Kiitän näin julkisesti sinua kaikista kuskaamisistani ja hyvästä pitsasta! Okei minäkin kyllä tein sitä... mutta silti! Ymmärtää kaiken, mistä puhun, koska on niin kinuski! On myös keksinyt minulle mukavaisan lempinimen Nasti.

Mitä tekisit jos saisit Poksun nyt?

- Ensinnäkin, kaikille jotka ei tajua, niin Poksu on Bogi, jee. Peruskoulutus, peruskoulutus ja vielä kerran peruskoulutus! Kaiken A ja O ja meillä ei sellasta opetettu nuorelle koiralle. Harrastaminen aloitettaisiin aiemmin ja tekisin kaiken eritavalla, hui!

Onko Poksulla paljon poksuja?

- Poksulla on paljon raksuja! Tai ainakin ihailijoita, mm. Meela rakastaa Bogia, tosin tunne ei ole molemminpuolinen vaan Bogi örähtelee vanhusmaiseen tyyliin ja yrittää jatkaa Meelasta välittämättä matkaa. Bogi ei välitä narttukoirista, ei edes juoksujen aikaan, vaan uroskoirat on enemmän herran mieleen!

Huh, olipas vastaaminen! Mutta nyt tiedätte meistä taas vähän enemmän. Kaiken lisäks oli niin tylsää, että vastasin vahingossa kaikkiin, noh eipä haittaa!

Iloinen koiraharrastaja!

 

Keep holding on

AR lumi voitko vaan tulla jo maahan? Tai edes pakkaset, niin maa jäätys ja kaikki tuo irtohiekka ei kulkeutus sisälle. Mukava tuoda koira sisälle ja tajuta siinä vaiheessa, kun on ottanu pannan kaulasta, että kappas, sillä olikin pikkasen likaset tassut. Luulis, että tähänkin ois jo tottunu kahdeksan vuoden aikana, mutta ei! Noh kylläpä tästä on muinakin vuosina selvitty.

Treenitaukoa on ollu tässä jo turhankin paljon. Harmittaa itseänikin, saati sitten koiraa, kun se ei oo pariin viikkoon päässy tekemään itseasiassa mitään. Agitreenit on jääny pois ja viikonloput on ihan tajuttoman kiireisiä, ettei kerkee käydä edes vapaavuoroilla. TOKO- liikkeitä ollaan otettu sisällä, se mitä ollaan mahduttu tekemään. Tosin viikko sitten pyörähdettiin mätsäreissä ja tuliaisina tulikin ihan nätin kokonen pokaali, herkkuja ja suklaata. Eli siis herra sijoittui VET SIN2! Nätisti se jätkä on oppinut kyllä käyttäytymään ei voi muuta sanoa!

Nyt kun ei kummemmin oo kertomista treenailuista tms. niin varastin erään idean Lauralta. Tän piti toteutua vasta sitten, kun lukijoita olis kaksikymmentä, mutta en jaksa odottaa! Eli siis: Laittakaa kysymyksiä, postausehdotuksia, ulkonäköparannuksia, aivan mitä tahansa, liittyen koiratoimintaan, tai siihen mitä haluaisitte nähdä täällä blogissa yms. Kerään kysymykset jne. sitten yhteen postaukseen ja vastailen niihin parhaani mukaan. Ja nyt eikun vaan keksimään kysymyksia ja palautetta muutenkin!

Kuva syksyltä 2010

Pakko oli tulla vielä lisäämään, että nyt saattaa postauksien loppuun alkaa ilmestyä salaperäisiä joko iloisia tai masentuneita viestejä liittyen penturumbaan! Muuta en paljasta muuta kuin, että jos kaikki vaan menee hyvin ensi vuonna, niin tähän taloon tallustaa samanlainen luppakorva sitten loppuvuodesta! Nartulla on nyt syysjuoksut aluillaan, eli kevätjuoksuista olisi tarkoitus astuttaa, mutta nyt sormet ja varpaat ristiin ja toivotaan parasta!

Kai joskus meistä jokainen tarvitsee vahvistuksen

Tässäpä ei oo mitään kummempaa tapahtunu lähiaikoina, joten ajattelin tekasta ihan tällasen kuvapostauksen näin syksyn kunniaksi. Pari viikkoa sitten tosin oltiin Bogin kanssa piristämässä vanhuksia yhdessä vanhainkodissa ja viime lauantaina käytiin 4H'n järkkäämällä koiravaelluksella. Sen verran vielä, että viime perjantaina treenit meni enemmän tai vähemmän perseelleen oman mielentilani ansiosta, joten jee, jospa sitä ens treeneissä paremmin. Koira mm. lenki niskoilleen puomilta, mutta nous tarmokkaana kyllä takaisin, että ei jääny ainekaan kammoa eikä tullu ruhjeitakaan. Tästä kyseisestä tilanteesta on myös videotodiste, jonka te lukijatkin saatte joskus nähdä. Tässä siis kaikki kuvat (c) Laura Pitkänen.

 

 

 

Don't fall, just be who you are

Elikkäs sain Lunan mammalta "tunnustus" -hommelin (kiitokset siitä). En oikein ymmärtäny tän jutun pointtia, mutta tehdäänpä nyt silti. Ja siis en tajunnu, että pitääkö nää tunnustukset kirjottaa koiran näkökulmasta vai minun, joten kirjotan nyt tunnustuksia meistä molemmista koiraharrastukseen liittyen.

1. Haaveilen aina itekseni siitä, kun joku mun tulevista koirista valioituu, lajissa kun lajissa. Tuun aina ihan hillittömän iloseks, kun saan kuulla muiden menestyksestä koiraharrastuksen parissa, ja siitä pääsen taas miettimään sitä, että mitä ite tekisin. Itkisinkö? Naurasinko? Noh, kylläpä se vielä joskus selviää, i bet!
2. Kaksin lenkkeily koiran kanssa on usein ihan tajuttoman tylsää! Onneks naapurissa asuu kuitenkin henkilö, jonka saa höyräytettyä melkein millon tahansa lenkille ja taidanpa tuota minäkin olla aika helposti houkuteltavissa! Sillon tällön tulee kuitenkin olo, että nyt oon koko päivän koiran kanssa vaan jossain korvessa ihan hiljaa ja kahdestaan.
3. Oon välineurheilija. On pakko vaan saada ostettua ihan turhiakin tavaroita, asenteella 'kyllä näitä vielä joskus tarvii'. Kaapista löytyy varmaan neljä näyttelyhihnaa ja pointti on se, että Bogi ei tuu koskaan käymään edes näyttelyssä, että hups! Mutta kyllä ne pääsee vielä kovaan käyttöön joskus, sitten aineski, kun miun yybercockerista tulee MVA joskus miljardin vuoden päästä!
4. Koiraihmiset on parhautta! Siis kenen muun kanssa voit jutella koiran sekaisin menneestä mahasta? Ja kuka muu nauraa siun kanssa sille, kun koira oksentaa kävellessään? Se on ihan hillittömän hauskaa, kun on samanhenkisiä ihmisiä ja ne kokoontuu! JNS- eliitti on pelastanu monesti miun tylsät viikonloput ja pimeät illat.
5. En oo ihminen, joka on koiralleen aina niin ihana ja lässyttää ja voi tuitui kun olet hieno poika. Ei aina jaksa olla positiivinen. Jos koira ei joskus toimi, niin se ei toimi, enkä mie kyllä sillon oo mitenkään jeejee! Ja jos se käyttäytyy paskamaisesti, niin ei miun suusta kyllä mitään kukkasia lentele. Hui nyt oon kyllä aivan kamala koiranomistaja.
6. Arkisin Bogi ei tunne sanaa aamulenkki. Se on se 5- 10 minuutin pissitys tuossa nurkan takana ja se siinä. Tosin tääkin riippuu aivan päivästä.
7. Bogi rakastaa sipsejä. Ja se tunnistaa sipsipussin avausäänen. Muutama sipsi ei koiraa tapa, se on fakta ja niinpä sieltä pussista saattaa muutama suolapommi hävitäkin aina koiran suuhun.
8. Tässä pitäs vissiin olla jotain räjäyttävää, koska tää on viimenen kohta, mutta oon joutunu keksimään näitä viimesimpiä jo rautalangasta vääntäen joten hmm. No mutta, meillä on haukkumisongelma ja suuri sellainen. Ovikello, treenikenttä,... senkun sais karsittua jollain taikasanalla pois niin wola!

Tää pitää ohjeiden mukaan lähettää kahdeksalle ihmiselle, joten buahhah! Saatte kärsiä, kun minäkin kärsin. Tässäpä ohjeet ja heitän tämän haasteen nyt siis seuraaville henkilöille: Laura, Netta, Emmi, Karoliina, Inka, Anna, Nea ja Julia. Ja tässäpä ohjeet:

Tunnuksen saaneen pitää;

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Ja mä kelaan, että kaikki taitaa olla kohdallaan

 And life goes on, koska koeviikko on vihdoin ohi! Viime perjantaina oltiinkin Nooran valmennuksessa aksailemassa. Sain ohjausvinkkejä, jotka ainakin hetkellisesti tuntu auttavan. Koiralla tosin oli mielenkiinto välillä, jossain ihan muualla. Jospa illalla oleva trimmi antas meille lisää vauhtia, kun ei oo karvat enää tiellä! Melkonen Elvis- look on Bogilla tällä hetkellä nimittäin! Ohjailinpa sitten muittenkin koiria syystä siitä, että mulla oli tylsää joten Toivo ja Cara "pääsi" myös mun heiluvien käsien alaisuuteen.

Huh, en edes muistanu millasta tää syksyrumba on. Rapaa, vesisadetta, lehtiä, hiekkaa... mitään muuta ei lattialta löydykään, kun hiekanmurusia ja lehtiä! Tulispa lumi jo maahan! Huomenna ei päästä edes treenaamaan, mutta treenitauko tekee aina ihan hyvää! Alla kuva meidän kepittelystä.

Tuosta kepittelystä muuten. Se on parantunu ihan hurjasti! Pitäs alkaa nyt ihan kunnolla ottamaan erilaisia lähetyskulmia ja pienentää multa tulevia apuja.