17.9.2011

Maailmani oot, kai sä ymmärrät sen

Noniin, nyt on koiran omistajalla ihan järjetön harrastusinto päällä! Tekis mieli vaan harrastaa ja lenkkeillä ja treenata joka päivä. Eiliset agitreenit meni hyvin Bogimaiseen tyyliin. Vauhti ei ollu mikään päätä huimaava, mutta jollain tavalla suoritusinnokkuutta oli ehkä vähän enemmän, kun tavallisesti. Tänään päätin, että nyt alkaa treenaaminen todellakin sen koiran ehdoilla, tai siis lähinnä siten, että rimat pysyy mini- korkeudella ja harrastaminen on vaan hauskaa yhdessä hääräämistä ilman kummoisia  tavoitteita. Ainut laji, mihin pyrin kisatasolle on MEJÄ ja toivonkin, että koira on ens vuonna terveenä ja vetreessä kunnossa, että päästäs sinne kokeeseen! TOKOn treenaamisesta sen verran, että perjantaina päivällä Lauran ja shelttikaksikon kanssa treenaillessa päätin, että treenaaminen loppuu heti, kun haukkuminen alkaa, sillä sillon tuosta näkee, että kiinnostus on nollassa.

Tänään lähettiinkin Viivin ja Tilla- huligaanin kanssa lenkille Lykynlammelle. Lähettiin kävelemään 5 km: n reittiä, mutta yhtäkkiä viitat loppu ja mentiin vaan jotain tietä eteenpäin, kunnes tultiin sitten takasin parkkipaikalle. Mutta ihan reilu lenkki tuli kuitenkin kierrettyä ja pääasia, että koira on nyt väsyny! Syyslomalla vois käydä tuolla vaeltelemssa ihan reippaan lenkin ja paistella vaikka makkaraa jossain nuotiopaikalla ja jatkaa matkaa taas. Kuviakin tuli napsittua, tai no lähinnä Viivi napsi, koska omasta kamerasta alko loppua akku ja hermo meni koko rotiskoon!


(c) Viivi Kärnä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti