3.9.2012

On aika ilmottaa, ette me ollaan elossa

Blogi on vietellyt melko aktiivista hiljaiseloa viimeiset viisi kuukautta. Syynä tähän voi olla se, että hihnanjatkeen sormet oli pentujännityksestä kohmeessa, tai yksinkertaisesti se, että meillä ei olo ollut mitään kerrottavaa. Paitsi nyt!
Vihjailin tuolla aikaisemmin, että jonkinlaista pentuprojektia ollaan pyörittelemässä ja nyt kaikki on todellista. Yhdeksän mustaa pyörökorvaa ilmestyi tähän maailmaan 24.8.2012. Kaksi pientä prinsessaa tosin lähti availemaan silmiään jonnekin paljon valoisampaan ja lämpimämpään paikkaan. Mutta seitsemän mustaa, paljon marsua muistuttavaa pötkylää siellä pentulaatikossa nyt uikuttaa. Blogi kokee luultavasti melko radikaalin muutoksen, kunhan pikkuherra tämän katon alle tallustaa. Vajaan kuusi viikkoa Bogi kuitenkin saa nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta ainoana koirana. Voi kun sille voisikin kertoa, että ota tästä ajasta nyt kaikki irti ennen kuin saat uuden elinikäisen korvakorun, koiranpennun muodossa.
Me palataan nyt yhdeksänvuotiaan luppakorvan synttärikakun ääreen! Tässä vielä kuvatodiste siitä, että cockerinpentukin voi näyttää merileijonalta.


6 kommenttia:

  1. Voivoi...tästä tulee jotenkin niin mieleen se kun ensimmäisenä kerroin sulle siitä että Dusty tulee mulle <3

    Hihi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan miten ilonen olin sun puolesta! :3

      Poista
  2. Iiihania spanielilapsia!(onhan spanieleja? näyttää ainakin kovasti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan! Cockerspanieleita siellä laatikossa pyörii :)

      Poista
  3. On aika ilmoittaa, että teistä tykätään. ;) http://toivotonta.blogspot.fi/2012/11/joku-tykkaa-meista.html

    VastaaPoista