Jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt

.... tai ainakin ei- koiraihminen ois yllättyny eilen nähdessään kolme peräkkäin kulkevaa ihmistä, joista yks kerää mustikoita, toinen ripustaa pyykkipoikia puihin ja kolmas vetää veristä pesusientä. Viikonloppu on tosiaan, ei mitenkään poikkeavasti, ollut hyvinkin koirapainotteinen!
Perjantai alko, niinkun aina, agitreeneillä. Tälläkertaa saatiin molemmat kontitkin auki, joten päästiin ihan kunnon rata tekemään. Tosin, melko haasteeton se oli tuokin, mutta eipä tuo haitannu.
Treenien jälkeen ajettiin Netan ja Lauran + koirien kanssa Jaamankankaalle tekemään lauantaille verijäljet, oli siellä tosin sitten muitakin, minulle ei niin toivottu näky, nimittäin vaskitsa! Joku vaan yhtäkkiä huudahti takaa, että "KÄÄRME!" ja minä aloin pomppimaan, kun hullu siellä keskellä mettää. Säikähtipähän käärmekin sen verran, että alko esittämään kuollutta. Tästä traumasta selvittyäni, tajusin sitten, että pyykkipoikia jäljenmerkkausta varten oli aivan liian vähän verraten siihen, että niistä ois pitäny riittää kahteen lyhyeen ja kahteen pidempään jälkeen. No ajateltiin kuitenkin, että sen verran aukea metsä oli kyseessä, että eiköhän me nyt muisteta mistä se jälki menee.

Lauantai aamusta ponkaistiin Bogin kanssa Sinkkolan kotieläinpihaan kattomaan Paimenkoirapäivän tuttuja tähtiä, eli Minttu, Meela, Isla ja Cara shelttejä. Oli siellä sitten muitakin tuttuja, kuten Brandy- aussi ja Toivo- kk. villakoira. Ohjelmassa oli rotuesittelyjä ja lammanpaimennusta, tosin Bogin mielenkiinto oli Toivossa ja minä yritin epätoivoisesti repiä Islalta punkkia pois.

Iltapäivällä sitten suunnattiin ajamaan perjantaina tekemämme jäljet. Herrassa oli puhtia, kun pienessä kylässä, ja välillä näytti ettei malttanut kunnolla edes haistella, kun oli niin kiire eteenpäin! Ja tässä vaiheessa kostautui se pieni merkkien määrä. Koiran hötkytessä, ei ollut varma oliko se tekemässä hukkaa, vai menikö se vain vauhdilla ja varmasti eteenpäin ja oikeaan suuntaan. Kaato *lue naudanlihatikut* kuitenkin löytyi ja kyllä täytyy sanoa, että nyt on sellanen olo, että kokeeseen sitä täytyis päästä! Nyt on kuitenkin syksy jo alkamassa, että ensi keväälle taitaa siirtyä se tavoite. Toivotaan vaan, että kahden viikon päästä kahdeksan täyttävällä vetskulla riittää puhtia ja terveyttä vielä useaksi vuodeksi, niin saataisiin tuokin tavoite vielä suoritettua. Loppuun vielä liuta kuvia tältä päivältä.

(c) Laura Pitkänen

(c) Laura Pitkänen

(c) Emmi Hirvonen

(c) Laura Pitkänen