Jotenkin on helpompi uskoo kohtaloon, et näin pitikin käydä

Huhhuh olipas viikonloppu! Kaks päivää tulikin vietettyä hyvin cockeripainoitteisella linjalla ja cockeri- ihmisten seurassa. Tosiaan Manta cockerin (Pretty Flower's Hula-Ba-Loo) omistaja Elina tuli meille perjantaina ja illalla marssittiinkin jo agitreeneihin. Aluksi ajateltiin ettei edes päästä treenaamaan, mutta saatiinkin avaimellinen ihminen puhelinlangan päähän ja odottelun jälkeen se avain meillä olikin, mutta kappas kappas. Toinen esteitä sisältävistä konteista ei avautunutkaan ja jouduttiin hieman soveltamaan radan teossa. Loppujenlopuksi aikaiseksi saatiin melko helppo muutaman valssin ja kiertoa sisältävä rata aikaiseksi.

Lauantaina olikin aikanen herätys ja nokat kohti Joensuun KV'tä. Muutama tunti ooteltiin cockereitten alkamista ja kateltiin shelttejä. Siinäpä sai taas kattoa kuola poskella niitä lurppakorvia. Eipä kukkarokaan välttynyt käyttämiseltä. Lauantaina tuli ostettua viilennysmantteli, joka epäilyistä huolimatta olikin oikein passeli.


Sunnuntaina nappasin myös Bogin turistiksi Joensuun KR'ään ja täytyy sanoa, että ei kyllä herralla ainekaan ole ongelmia rennosti ottamisessa. Siinä se vaan löhötti varjossa välittämättä muiden ihmisten kehäjännityksestä. Sunnuntaina aika venyi myös niin cockereiden kuin shelttienkin kehällä. Iloksemme myös cockeri Margate Yarwinder sai viimeisen SERTinsä ja on siis taippareita vaille valio! Myös sunnuntaina kukkaro joutui aukaistuksi, kun löysin etsimäni (kolmannen) mustan näyttelyhihnan, hieman erilaisella kiristyksellä. Aina se sama ajatus uutta hihnaa ostettaessa: josko se tällä kulkisi paremmin. Mutta kiitos kaikille viikonlopun seurasta, ensi vuonna uudelleen!