Katsaus olan taakse ja kuonot kohti tulevaa

Vuodenvaihteessa annan itselleni luvan kurkata taaksepäin, muutoin pyrin pitämään katseen tavoitteissa ja tulevassa. Vuosi 2013 meni omalla eteenpäin aikalailla omalla painollaan, mutta katsotaanpas tarkemmin, mitä vuoden aikana ehtikään tapahtua! Listasin 2012 lopussa tavoitteita tulevalle vuodelle ja kerrankin voin sanoa, että onnistuttiin niissä paremmin kuin hyvin.

Bogilla pidetään yleiskuntoa yllä. Muutenkin aktiivista lenkkeilyä ja kavereitten kanssa hengailua mätsäreissä pyöriskelyä ja pienimuotoista tokoilua. Tälle vuodelle sitten vois ajoittaa sen MEJÄ- kokeen. Suurinpana tavoitteena kuitenkin terveenä pysyminen!

Bogin kanssa ei taidettu käydä yksissäkään mätsäreissä, mutta lenkkeiltiin aktiivisesti kera kavereitten! Tokoa otettiin just sopivan verran; koiralla heilui häntä jatkuvasti ja ohjaajaa hymyilytti. MEJÄ- koe jäi pois kokonaan, kun viime kevään-syksyn jäljestämiset jäi minimiin muutenkin. Kaikista leveimmän hymyn naamalle saa Bogin terveys. Nilkkojen nivelrikkoa lukuunottamatta, vanha herra porskuttaa leppoisasti päivästä toiseen, ja toivottavasti taapertaa vielä pidemmänkin aikaa!

Cnut:- ALOn liikkeet kuntoon, jos siltä näyttää niin voitas käydä pyörähtämässä möllitokossa
- muutama näyttely JUN luokassa, kysymysmerkillä käydäänkö pyörähtämässä jossain pentuluokassa
- sosiaalistumista ja paljon aktivointia
+ näin yleisenä, että elämä lähtis rullaamaan hyvin!
- agilityn aloittaminen, mölleissäkin voidaan pyörähtää, jos on tiedossa ponnari ratoja

Sitten tapaukseen Cnut. ALO: n liikkeet on tosi kivalla mallilla. Möllitokossa ei kylläkään käyty, ja niitä ei pahemmin täällä järjestettykään. 
Junnuluokassa korkattiin useampaan otteeseen: kolme kertaa Suomessa (parhaimpana saavutuksena VARA-SERT) ja kahdesti Viron puolella, josta kouraan tarttui kaksin kappalein J-SERT ruusukkeita ja jälkimmäisenä näyttelypäivänä oltiin rodun VSP! Ihan hurjan hyvä matka! Pentuluokassa käytiin kerran, tuloksena VSP- pentu.
Agility aloitettiin ja hyvä pohja saatiinkin luotua. Muutto hieman sekoitti kuvioita, kun Kuopiossa ryhmäpaikat ovat harmillisesti täynnä, mutta toivottavasti tänä vuonna päästään jatkamaan!
Ylipäänsä pikkulupasta on kasvanut keskenkasvuinen isoluppa, joka tulee toimeen kaikkien kanssa!

Mitäs tänä vuonna? Elikkä tässä tavoitteita vuodelle 2014:

Cnut:

- luustokuvat
- ALO1, siitä treenaamaan AVO: n liikkeitä
- mejä koe
- taipparit (SPA1)
- SERT
- agin kisauran korkkaus (?), riippuvainen luustokuvista

Bogi:

- terveenä pysyminen

 Erinomaista harrastusvuotta 2014 kaikille lukijoille!

Talvi tuli!

Niin kuin alla-olevista kuvista näkyy, myös Savoon tulla tuprautti lunta. Ja ihan reilusti tulikin! Lumentulon myötä uudeksi lajiksi meille on kehkeytynyt hankitoko. Joo, se tuo omat haasteensa niin ohjaajalle kuin koirallekin. Kaulaliinan takaa ei nää koiraa, ja koira pyrkii saamaan kontaktia kasvoihin, joita ei kaulaliinan ja muun toppauksen takaa näy. Mutta talvi on pienine haasteineen ihana vuodenaika! Kuvamateriaalista vastaa Marjo Pitkänen.

Me ollaankin enää viikko Kuopiossa, jonka jälkeen mennään joulunviettoon Joensuuhun, äitin puurokattilan luokse. Tiedossa siis kivoja lenkkejä vanhassa koiraporukassa, hyvää ruokaa, sukulaisia ja lämpimiä villasukkia!

Kaksi kuukautta kuvina

Normaalit ihmiset tekee päivä kuvina -postauksia. Minä teen kaksi kuukautta kuvina -postauksen.

Meidän Viron näyttelyreissusta voisin kirjoittaa vaikka miten pitkän romaanin, mutta tyydyn kertomaan tulokset ja lisäämään kuvatodistetta perään. Lauantai: JUN ERI1 SA ROP-JUN J-SERT PU-2, sunnuntaina pistettiin vielä paremmaksi: JUN ERI1 SA ROP-JUN J-SERT PU-1 VSP! Aikamoinen hulmuhelma mulla täällä jalkoja lämmittää.

(c) Laura Pitkänen

(c) Laura Pitkänen; Ludo, Nauru, Minttu, Meela, Myrn ja Cnut

(c) Laura Pitkänen

Kuopiolaiselämä senkun jatkuu. Ollaan lenkkeilty ja tokoiltu Sira- walesin kanssa. Seuraavat kuvat (c) Marjo Pitkänen.

Suuria muutoksia ja synttärikakkua

Syyskuu on ollut pelkkää synttäreitten juhlimista! Bogilla napsahti lasiin 10 vuotta ja Cnutilla 1 vuosi. Myös hihnanjatkeelle tuli muutama ryppy lisää, kun viimeinen teinivuosi pyörähti vastikään käyntiin. Kaiken kukkuraksi sain opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta ja niinhän siinä sitten kävi, että syyskuun 1. päivä pakkasin elämäni laukkuihin ja pahvilaatikoihin ja me muutettiin Cnutin kanssa Kuopioon. 3,5 vuoden päästä siis valmistun toivottavasti röntgenhoitajaksi ammattikorkeakoulusta! Ennen muuttoa me kävästiin Joensuun KV:ssa x2 ja viikonloppu ylitti odotukset täysin. Lauantaina meitä tuomaroi Laurent Heinensche Luxembourgista. Arvostelu oli seuraavanlainen:

Nice maskulin head with beautifull expression. Narrow front with feet outgoing. Nice topline and propoction. Ribcaye could be a little bit more develophed. Excellent tailcarriage. Excellent texture. Correct movement in front and behind.
Rodunomainen lähestyttäessä.

Lopputuloksena JUN ERI JUK3!

Sunnuntaina tuomarina toimi Nikola Smolic Kroatiasta, joka saneli Cnutista seuraavanlaisesti:

Good size and balance. Nice head and expression. Excellent front. Strong topline. Nice rear angulations. Moves well.
Rodunomainen lähestyttäessä.

Noilla sanoilla me yllettiin tulokseen JUN ERI JUK1 SA PU-4 VARA-SERT! Hymy oli herkässä koko loppupäivän vaikka vettä tuli kun saavista!

Paikkakunnan muutos toi eteen myös treeniseuran vaihdon. Kovasti vaihdellaan tällä hetkellä sähköpostia Hukka Putken kanssa ja yritetään löytää meille sopivaa ryhmää, missä jatkaa treenaamista ainakin agin merkeissä. Viikon päästä me kävästään tuolla etelä- naapurissa Virossa pikkasen hölkkäilemässä näyttelykehässä.

Sekametelisoppa

Tästä tulee todellinen postausoksennus, siispä kannattaa varautua.

Alkuun tieto siitä, miten se junnukehän korkkaus siellä Kerimäki RNssä menikään. Tuomarinahan meillä oli Paula Rekiranta ja arvostelu oli seuraavanlainen:

Erittäin hyvätyyppinen nuori uros. Hyvät mittasuhteet. Hieman pyöristynyt kallo. Hyvä kuono- osa, ilme ja kaula. Lavat voisivat olla viistommat. Vielä kapea edestä. Hyvä rinnan syvyys. Oikein kulmautunut takaosa. Karvapeite ok. Liikkuu vielä kovin lyhyellä ja himena töpöttävällä askeleella. Miellyttävä luonne.

Rodunomainen lähestyttäessä

Lopputuloksena JUN EH JUK2. Huippuahan tässä on se, että KoiraNetissä näkyy nyt muutakin kuin omistajatiedot!

Kesällä me ollaan menty eikä meinattu! Ollaan käyty kiduttavilla, mutta palkitsevilla juoksulenkeillä, joiden jälkeen kaksijalkaista on väsyttänyt, mutta nelijalkainen senkun vaan jatkaa pomppimista ja leluilla leikkimistä. Mökkeily ja damin nouto vedestä on ollu myöskin enemmän kuin huippua! Ollaan tutustuttu ensimmäisen keppivälin saloihin ja  tutkiskeltu, miltä tuntuu ottaa pari seuruuaskelta ja mennä maahan tai seisahtua siinä kesken kaiken.

Kesään on mahtunut myös huolta ja epätietoisuutta tulevasta. Bogi kävi eläinlääkärin syynissä vajaa kuukausi sitten pidempään jatkuneen ontumisen takia. Röntgenkuvat näyttivät puhtaalta, joten palattiin kipulääkkeet kourassa kotiin lepäilemään. Kuuri loppui ja ontuminen palasi. Mennään siis uudelleen klinikalle ja samalla tehdään kokonaisvaltainen tarkistus, missä kunnossa vanha herra porskuttaa. 

Yön karavaani kiitää, pöly kurkkua kutittaa

Tuli kesä ja tuli helteet. Me pyhitetään päivämme yökävelyille, uimiselle ja rusketukselle. Yölliset tokohetket jää aina hyvin lyhyeen, kun lopputulos on se, että juoksen koirien kanssa peräkanaa itikoita karkuun. Mutta en valita. Tätä on odotettu ja tästä me myös nautitaan!

Tällä hetkellä istun junassa yhdeksän kuukautta vanha pikkumusta jaloissa. Ollaan matkalla Helsinkiin sukulaisten luo ja kavereita tapaamaan. Viikon päästä kutsuu Kerimäki RN ja ensimmäinen junnukehä. Jo pelkkä sana junnukehä pistää hymyilyttämään, kun en nää tuossa koiranalussa vielä mitään muuta kuin pentumaiset kasvot, murrosiän tuomat pitkät koivet ja alimitoitettua karvaa. Se tarvitsee vielä niin paljon aikaa näyttääkseen aikuiselta.

Alla pari kuvaa parin viikon takaisista agitreeneistä, jokainen kuva (c) Emmi Hirvonen.

(c) Emmi

Saatiin Lauralta ja shelteiltä tällanen kiva haaste, johon vastailu on vähän jääny, mutta tässä se nyt tulee!


Tässä säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Myös haastajan 11:sta kysymykseen pitää myös vastata.
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä ja haastaa uudet bloggaajat.
4. Haastettujen pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Pitää kertoa että heidät on haastettu. 
6. Ei takaisin haastamista.

11 faktaa meistä

1. Myöhään illalla lenkkeily on hurjan paljon kivempaa, kuin päivällä. Varsinkin kesäisin.
2. Hihnalenkit on turhauttavia.
3. Cockerspanieli rotuna ei ollut alkuun itsestäänselvyys. Ennen Bogia meillä oli varauksessa bishoni, mutta kohtalo heitti meitä luppakorvilla ja huiskuhännällä!
4. Oon ehdottomasti välineurheilija. Kaapista löytyy varmaan neljä erilaista noutokapulaa, ohjatun noudon kapula, dami,... Kyllä niitä joskus vielä tarvii, varmasti!
5. Punkit ja itikat on kesän ainoat miinuspuolet. Jos niitä ei olis, niin hengailtas koirien kanssa varmaan kaikki päivät vaan pihalla.
6. Jätän kaikki viimetippaan. Näyttely- ja kisailmoja täyttelen aina viimeisenä ilmottautumispäivänä kello 23:50 ja sitten huudan verkkopankille, kun se jumittaa ja kello lähenee uhkaavasti keskiyötä.
7. Lenkeillä koirat ei tervehdi vastaantulijoita.
8. Tunnen huonoa omatuntoa siitä, jos koirat ei oo saanu jonain päivänä tarpeeks aktivointia tai kunnon lenkkiä.
9. Oon alkanu salaa haaveilla tollerista. Vau mikä fakta!
10. Meidän talo näyttää sitlä, että täällä asuis joku kolmevuotias lapsi. Lattiat lainehtii pehmoleluista, koska joku nimeltämainitsematon spanielinpoikanen levittelee niitä ympäriinsä.
11. Siis faktahan on se, että koirien kautta tutuiksi tulleitten ihmisten kanssa puheenaiheita vaan riittää. Okei, nää viimesen faktat oli niin suurenmoisia, että halleluja.


Lauran 11 kysymystä meille

1. Mikä on kilpailemisessa hauskinta? Jos et kisaa, niin harrastamisessa sitten. 
- Jännitys. Se ihanan-kamala asia, minkä takia tekee mieli oksentaa ja samalla huutaa riemusta.
2. Kaunein koirasi kaulapanta?
- Olin jo varma, että alan hehkuttamaan tähän kaksikon tiimipannoista, missä on kirahveja, mutta että kaunein. Niitä pantoja voi sanoa söpöiksi ja hauskoiksi, mutta ei ne kyllä niinkään kauniita ole. Siispä sanon, että mustat simppelin tyylikkäät nakapannat. Bogin pantaa koristaa vielä hopeiset pääkallot, joissa on timantteja!
3. Mikä on ollut suurin ahaa-elämyksesi koirankoulutuksessa?
- Naksutin ja sen kautta täsmällisen palkkauksen tärkeys.
4. Kehu koiraasi!
- Bogi on ehkä ihmismäisin koira, minkä tiedän! Sen ilmeistä voi päätellä sen jokaisen ajatuksen, minkä takia sen lukeminen on suhteellisen helppoa. Jokaisella eläkeläisellä pitäis olla oma Bogi. Ja jos joku väittää ettei vanha koira opi uusia temppuja, niin tulkoonpa meille! Cnut on helposti motivoitavissa ja aina valmis toimintaan! Just sellanen elohiiri ja treenikaveri, kun toivoinkin. Ulkonäöllisesti myös just minun mieleen. 5. Kehu itseäsi!
- Otan mielelläni neuvoja vastaan viisaammilta ja pidänkin itseäni sen takia avoimena. Oon myös nopea älyämään uusia ohjaustekniikoita ja opetusmetodeja. Omistan myös hyvän hahmotuskyvyn, joten pystyn suunnittelemaan helposti ohjausta jo pelkän ratapiirroksen pohjalta.
6. Kerro joku koirasi hauska tapa.
- Cnut pyörii. Paljon. Liikaa. Se pyörii, kun se odottaa aamuruokaa. Se pyörii häkissä, kun se tietää pääsevänsä ulos. Se pyörii, kun ollaan lähdössä ulos. Hauskaa. Bogi hauskin tapa on varmaan se, kun joku astuu meille sisään niin se käy lelukorista iloimman lelun ja menee ylpeenä esittämään sitä vieraalle!
7. Mikä on ollut vaikeinta opettaa koirallesi?
- Bogille varmaan sivulletulo. Jossain vaiheessa tuntu, että luovutan koko homman suhteen. Cnutin kanssa haasteeksi on tullut tässä vaiheessa asioiden nostelu, mutta kylläpä tässä ehtii.
8. Mitä sinun pitäisi tehdä, muttet ole tehnyt?
- Viedä Bogi mejä- kokeeseen! 
9. Omasta mielestäsi hauskin koirasi koirakaveri?
- Molempien koirien hauskimmat kaverit on nuorukais- sheltit Meela ja Myrn! Molemmilla niillä on fetissi Bogi suupieliin ja Myrn on Cnutin ikätoveri, joten niitten yhteistä menoa on kiva katsella!
10. Minkä arvelet olevan kesän kohokohta?
- Se kun tullaan saamaan seuraaminen Cnutin kanssa kondikseen ja edetään monta askelta kohti ALO koetta! 
11. Söpöin kuulemasi koiran nimi?
- Hupsis! Ja tykkään hurjasti myös Cnutin veljen Flip- nimestä.

Luulen, että melkein kaikki on tähän kyselyyn jo vastanneet, joten en keksi nyt uusia kysymyksiä enkä haasta uusia ihmisiä tähän. Jos joku välttämättä tällaiseen haluaa vastata, niin voin sitten sellaiset värkkäillä!

Sitkeää maitokulmuria köyhempänä, mutta monta kokemusta rikkaampana

Syynä aktiiviseen päivitystahtiin ovat olleet joka lukiolaisen älykkyyden mittari: ylioppilaskokeet. Tuon mittarin mukaan kylläkin epäilen, että noiden koirienkin älykkyys ylittää omani. Valkolakkini kuitenkin lunastan kesäkuun ensimmäinen päivä ja yks elämän välietappi on takanapäin!

(c) Laura Pitkänen

(c) Laura Pitkänen
Myrn, Meela, Cnut, Minttu, Viekas ja Noona

Ollaan kuitenkin ehditty tehdä paljon muutakin kuin päntätä lukion oppimäärää. Parisen kuukautta takaperin kävin lahjoittamassa kaupungineläinlääkärille pari kymmentä euroa, kun sattumalta huomasin että Cnutin alaleuasta kasvaa yksi hampaista ihan vika suuntaan. Kyseessä oli kiinnijäänyt maitokulmuri, joka oli päättänyt jäädä viettämään aikaa suuhun pidemmäksikin aikaa. Sen suunnitelmiin tuli kuitenkin pikainen muutos, kun sille näytettiin hammaspiikkiä ja pihtejä.

Kun hammaskalusto ja purenta saatiin kuntoon, mentiin näyttämään kyntemme Liperin ryhmänäyttelyyn 7.4. Tuomarina oli Tarmo Viirtelä Suomesta ja saatiin kivan kokemuksen lisäksi myös kiva tulos ja sitäkin kivempi arvostelu!

Kaunis pää ja ilme. Purenta ok. Hyvä ylälinja. Erinomainen eturinta jo nyt. Täyteläinen runko ja hyvä takaosa. Hieman ulospäinkääntyneet etutassut. Hyvä karva. Hieman lyhyet etuaskeleet. Hyvä taka- askel. Hyvin kannettu häntä.

Koko: hyvä, rodunomainen lähestyttäessä 

(c) Laura Pitkänen
Cnut 7,5kk

(c) Laura Pitkänen

Lopputuloksena PEK1 KP VSP- pentu. Ihan uskomaton alku näyttelyvuodelle! Muutenkin kaikki on lähtenyt rullaamaan koko ajan vaan paremmin ja tuo pystiporsas on oppinut irtoamaan agilityssä ihan hurjan kivasti, vaikkei sitä kummemmin olla treenattukaan. Ja tokoilussa tulee viikottain mukavia riemuvoittoja, kuten tänään: täydellinen luoksari! Koiraharrastus vaan tuottaa tällä hetkellä niin paljon mielihyvää, ettei edes likaiset lumipenkat saa niitä fiiliksiä pilattua.
 
Hyvää kevään odotusta kaikille lukijoille ja jos jollain on vielä se rikkalapio siellä siivouskaapissa niin kannattaa ottaa se suosiolla siihen ulkopuolelle ja vaikka ihan kokeilumielessä kattoa monta desiä sitä hiekkaa mahtuu sinne teidän asuntoon.

Paniikkipolvet

Nimeltämainitsematon koiranomistaja on melko tunnettu ylireagoinnistaan. Se tuli taas todistettua toissapäivänä. Varasin viime viikolla aikaa eläinlääkärille, kun olin varma, että Cnutilla lähtee polvilumpiot sijoiltaan ja valmistauduin jo luovuttamaan rahani patellaluksaatio leikkaukseen. Suunnittelin myös, miten kirjoitan agilityvastaavalle tilanteesta ja kysyn saanko rahallista palautusta, kun kausi jäikin näin lyhyeen. Monesta suuntaa tuli rauhoittavia sanoja: "Ansku rauhotu, ne on vaan pentulöysät". Hetken aikaa uskoin itsekin kyseisiin sanoihin, kunnes taas löysin itseni vakuutusyhtiön sivuilta etsimästä tietoa korvaussummista.

Torstaina tallattiin kaupungineläinlääkäri Jari Ahon vastaanotolle. Hetken polvia tutkisteltuaan diagnoosi oli selvä: pentulöysyys. "Pentu kotiin kasvamaan, älä oo huolissas!" Mieli oli tuon jälkeen yhtä kirkas kuin tuo aurinko, mikä on löytänyt tiensä taivaalle jo useampanakin päivänä.

Mörköjen sekaruokintaa

Niin se aika vaan juoksee. Pennulla tikittää lasissa kohta viisi kuukautta ja mörköikä pukkaa päälle. Kurkusta kuuluu lenkin varrella ties mitä ihmeellisimpiä ääniefektejä. Toki onhan se kannattavaakin olla vähän varuillaan, jos joku sattuu hyökkäämään. Maitokulmureilla saisi vielä kunnon otteenkin; tosin en tiedä uppoaako ne uhkaileviin postilaatikoihin. Raakaan jauhelihaan ne ainakin uppoaa! Meillä ollaan syöty nyt viikon verran sekaruokaa: aamulla nappulaa ja illalla raakaa. Bogi jatkaa nappularuokintaa edelleen tuon mahansa takia, mutta pikkuhirviö saa punaisen kuppinsa pohjalle punaista lihaa. Hyvin näyttää maistuvan!

Ajanjuoksun lisäksi käytiin juoksemassa mätsärikehässä viikko takaperin. Sen verran hyvin meillä kulki, että lopputuloksena oli pentujen PUN1 ja lopulta BIS5. Aikamoisen pätevä kakara!
Mutta osaa se showpuudeli muutakin! Sivulletulo sujuu kuin vanhalta tekijältä ja agilitykipinäkin näyttää syttyvän luppakorvien väliin hieman hitaasti, mutta varmasti! Tässä pieni tyylinäyte kontaktitreenistä. Ja ainut video on tietysti tilanteesta, jossa mokasin ite tuon vapautuksen kanssa.

Cnut, puomi vajaa 5kk

Ens torstaina suunnataan eläinlääkärille ja pidetään raajat ristissä, että polvien linksuminen on vaan pentulöysyyttä.

Takana on taas 365 päivää

Vuosi 2012 on nyt purkissa, mutta käännetääs kiikarit vielä kertaalleen siihen suuntaan!

Tammikuussa pompittiin kinoksissa karistellen joulukiloja, tai ainakin yritys oli kova. Helmikuussa olevaa ystävänpäivää vietettiin koko kuukausi. Koirakavereita riitti kämmenen joka sormelle! 
Maaliskuussa menetin kisaneitsyyteni. Minun ja villakoira Toivon meno oli kaiken lisäksi LUVAllista! Huhtikuussa pukeuduttiin sademantteliin sekä kurahousuihin ja hiimailtiin metsässä seuraten vesipisaroiden osumista maahan. 
Toukokuussa ihailtiin täysin kuivaa maata ja hautauduttiin suhvan nurkkaan kattomaan jääkiekon MM- kisoja. Pyörähdin myös kehäkettuilemassa parin mäyräkoiran ja yhden cottonin kanssa. Kesäkuun olin töissä Sinkkolassa eläintenhoitajana. Bogi piti peruskuntoaan yllä uimalla ahkerasti. Cnutin emän juoksut alkoivat ja todellinen odotus tuli esiin piilostaan. 
Heinäkuussa matkustettiin Huhmariin juhlimaan äidin synttäreitä ja Bogi sai rapsutuksien yliannostuksen. Elokuussa syntyi Careliaanin avaruuspentue, kauan odotettu Cnut putkahti maailmaan. 
Syyskuussa Bogi täytti vuosia. Yhdeksän yhteistä vuotta takana ja toivottavasti vielä monta edessä. Lokakuussa perheenlisäys kotiutui ja arjen opettelu kahden koiran kanssa alkoi. 
Marraskuu meni hyvin samanlaisissa merkeissä kuin lokakuukin. Pentu tutustui elämään kodin ulkopuolellakin ja yhteinen sävel alkoi vähitellen löytyä. Joulukuussa fiilisteltiin joulua alusta loppuun saakka. Pennun fyysinen kehitys alkoi osua myös omiin silmiin ja Bogin viimeiset viralliset agitreenit olivat kuun lopussa, ensi vuonna jatketaan Cnutin kanssa.

(c) Laura Pitkänen

Listasin vuoden 2011 lopussa myös tavoitteita vuodelle 2012. Pieni vilkaisu, miten ne toteutuivat.

(c) Laura Pitkänen

- paljon MEJÄ- treeniä + koe (kenties parikin?), treeniä kyllä oli, mutta koe jäi käymättä. Siitä saa syyttää minun laiskuuttani.
- toko liikkeiden hiomista kuntoon ja muutama möllitoko, liikkeet on kunnossa, mutta mölleissä ei kyllä käyty. Näyttää jotenkin, että viime vuosi oli laiskuuden huipentuma.
- agitreenausta koiran ehdoilla, tämä toteutui täysin. Treenattiin sen verran kun pystyttiin. Rimat maassa ja juosten ympäri kenttää! Poksu kiittää ja jää agilityeläkkeelle.
- mätsäreitä, niitäkin oli juuri sopivasti!
- pitkiä lenkkejä ja kavereitten tapaamista, tätä en kommentoi muuten kuin: CHECK!
- terveenä pysyminen, takana on varmaan Bogin elämän tervein vuosi. Yksi hotspot ja se siinä!

+ ulkopuolisena tavoitteena/ toiveena, pennun taloon astuminen ja sen osalta hyvä elämän aloitus ja harrastuksille pohjanluominen, penneli astui taloon ja elämä on lähtenyt rullaamaan ihan passelisti! Harrastuspohjaa ollaan luotu se mitä parin kuukauden aikana ollaan ehditty.


Tässäpä sitten meidän tavoitteet vuodelle 2013:

Bogilla pidetään yleiskuntoa yllä. Muutenkin aktiivista lenkkeilyä ja kavereitten kanssa hengailua mätsäreissä pyöriskelyä ja pienimuotoista tokoilua. Tälle vuodelle sitten vois ajoittaa sen MEJÄ- kokeen. Suurinpana tavoitteena kuitenkin terveenä pysyminen!

Cnut:

- ALOn liikkeet kuntoon, jos siltä näyttää niin voitas käydä pyörähtämässä möllitokossa

- agilityn aloittaminen, mölleissäkin voidaan pyörähtää, jos on tiedossa ponnari ratoja
- muutama näyttely JUN luokassa, kysymysmerkillä käydäänkö pyörähtämässä jossain pentuluokassa
- sosiaalistumista ja paljon aktivointia
+ näin yleisenä, että elämä lähtis rullaamaan hyvin!

Hyvää vuodenvaihdetta koko koirapoppoolle!

Flunssan- ja glöginhuuruinen jouluntoivotus!

Päätin sitten näin flunssanhuuruisena, kuumemittari toisessa kainalossa, tulla ajattelemaan ääneen sitä, miten koiranpentu voi kasvaa noin nopeasti. Verratakseni sitä kädessäni olevaan Bafucin rasiaan, se näyttää jättiläiseltä. Lyön vaikka vetoa, että tullessaan ne olivat lähes samankokoisia!

Vapaapäivä tottakai piti käyttää edes jollakin tavalla hyödyksi, joten sen ajan mitä jaksoin olla pystyssä päätin kokeilla, mitä tuo villasukkien korvike muistaa sivulletulosta. Joko kuumeeni oli erittäin korkealla, jonka vuoksi näin harhoja ja tunsin ulkopohkeessani olematonta painetta TAI, näin oikein ja tuo pieni ja lähes neljä kuukautta vanha, itsevarma olio tosiaan teki useita onnistuneita sivulletuloja ilman minkäänlaisia apuja. Luultavasti tähänkin löytyy selitys. Olkoon se sitten minun kuumeeni tai se, että pentu on käynyt syömässä Bafucin rasiallisen suuta ja nielua desinfioivia tabletteja. Jälkimmäinen selittäisi myös huiman kasvutahdin!

Joululauluja stereoista, villasukat ja lämpimät flanellihousut jalassa sekä glögimuki kädessä on hyvä toivottaa Joulu tervetulleeksi! Cnut ja Bogi peukuttavat kolmea jälkimmäistä, mutta ensimmäisessä on ehkä hieman keskusteltavaa. Päästellessäni sulosointuja suustani, spanielikaksikon päät kääntelehtivät hetken aikaa puolelta toiselle kunnes parivaljakko huokaisee ja vaihtaa huonetta. Jokainen päätelköön tästä itse sen, kuinka nuotilleen soinnut sijoittuvat.

Sointujeni ja koirien huokailun saattelemana: hyvää Joulun aikaa kaikille lukijoille!

Tässä tulee hirmuinen Cnut ja 11 kysymystä!

Meille tuli perheenlisäystä. Pieni spanielinpoikanen, nimeltään Cnut, kotiutui 18.10. ja pyörii täällä jaloissa edelleen. Bogilla ja pennulla on jonkinlainen viha- rakkaussuhde. Välillä Cnut saa tunnustaa rakkauttaan kuin paraskin Romeo, kun taas toisena päivänä pennun hengittäminenkin kutittaa vanhemman herran perskarvoja. Mutta siis meillä menee kivasti. Cnutin mielestä kaikki on superkivaa ja sen tunnuslause on tällähetkellä ehdottomasti "Elämä on laiffii!". Lenkilläkin sen juostessa, tuntuu että tassut rummuttavat tahtia jonkinlaiselle fanfaari musiikille.
Kummoisia ei vielä olla touhuiltu. Agilityhallilla ollaan käyty tutustumassa, ensimmäiset rokotukset on niskassa, lenkkeilty on ja toko- alkeita ollaan tehty.

Laura oli heittänyt meille muutaman kysymyksen, joten tässäpä tulee, vastaukset nimittäin.

1. Jos sinulla olisi mahdollisuus muuttaa yksi asia koiraharrastuksessa/koirien ympärillä pyörivässä toiminnassa, mikä se olisi?
- Pentutehtailu. En voi käsittää sitä, miten ihmiset voi sysätä koirien hyvinvoinnin sivuun ja ajatella sen sijasta rahaa.
2. Miten koet vuosien varrella kehittyneesi koiranomistajana? Ovatko asenteet ruokintaan, kasvatukseen, harrastuksiin tai kilpailutoimintaan muuttuneet?
- Virallisestihan olen ollu koiranomistaja vasta reilun kuukauden, mutta vastailen nyt Bogin osalta, vaikka sitä en virallisesti omistakaan. Paljon on opittu, suurin osa kantapään kautta. Paljon on vielä opittavaa ja tapani mukaan nekin käydään sieltä vaikeimman kautta. Ruokinnan suhteen olen alkanut vuoden sisällä oikeasti katsomaan ruokien ravintosisältöjä. Kaikkea sitä niihinkin tungetaan, hah! Kasvatustoimintaan en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata. Koko homma tuntuu lähinnä ydinfysiikalta, vaikkei uskoisi. Harrastusten suhteen olen avartanut katsettani oikein urakalla! Tekisi mieli kokeilla kaikkea ja oppia hurjasti lisää uutta, tottakai kisatavoittein!



3. Jos koirasi olisivat ihmisiä, millaisia persoonia ne olisivat?
- Jes, oon aina halunnu kertoa tästä! Bogi olis ehdottomasti vanha mies, jota kukaan ei uskaltas lähestyä, koska sen ilme kertoo ettei sitä pahemmin kiinnosta. Bogi asuis keskellä metsää, tiheässä kuusikossa, jossain vanhassa puumökissä ja olis leski. Se kasvattais pellossa perunaa ja porkkanaa ja kuistilla sillä olis ruukussa kukka.
Cnut olis tyhmän-rohkea pieni poika, joka ei tajuis oikein mistää mitään ja menis sinne minne nokka osottaa. Se haluis ehdottomasti olla kaikkien kaveri ja jos joku dumppais sen niin se sanos: "Kerron siusta äitille".
4. Millaista aktivointia perus päivänne sisältää? (mukaanlukien esim. aktivointilelut, leikkihetket jne.)
- Lenkkien ja pissitysten lisäksi, Cnutille on koko ajan jotain revittävää (kananmunakennoja, vessapaperirullia jne.). Päivittäin treenataan kosketusalustaa, sivulletuloa, kontaktia, istumista, maahanmenoa tms. Bogin kanssa tehdään kaikkea pientä kivaa: seuruupätkää ylisuurella palkalla, kosketusalustaa sun muuta. Treenipäivänä sitten agitreenit normiaktivoinnin lisäksi.
5. Omituisin kuulemasi kommentti koiristasi tai harrastuksestasi?
- En nyt omituisuudesta tiedä, mutta paljonhan näitä kuulee: "Ai meet juoksemaan hiekalle sen sijaan että lähet viihteelle?" "No mitä vaikeeta tossa ohjaamisessa on?"
6. Millaisia tavoitteita asetit vuodelle 2012 ja ovatko ne tähän mennessä täyttyneet?
- Meidän tavoitteina oli: paljon mejätreeniä ja koe, toko liikkeiden hiomista kuntoon ja muutama möllitoko, agitreenausta koiran ehdoilla, mätsäreitä, pitkiä lenkkejä ja kavereitten tapaamista sekä terveenä pysyminen.
Mejää treenattiin liian vähän, jonka takia myös kokeeseen osallistuminen jäi. Okei, kyllä se koira osais, minä en vaan saanu aikaiseksi (taaskaan) ilmoittautua mihinkään ajoissa. Tokoa treenattiin keväällä aika paljonkin. Paikkistreeniä tuli runsaasti ja jäävät näyttää tosi hyviltä! Möllitokoihin ei sen sijaan menty. Agia treenattiin täysin koiran ehdoilla: ilman rimoja ja ilman turhia pyörityksiä. Mätsäreissä pyörittiin riittävästi ja pitkiä lenkkejä on tullut kierreltyä kavereitten kanssa enemmän kuin minään muuna vuonna! Terveenäkin ollaan pysytty (kopkop) poislukien hotspot, mutta siitä selvittiin antibiooteilla.
Ihan hyvin siis on tavotteet pitäny, vähän ollaan lipsuttu ts. minä olen, mutta kouluasteikolla sanoisin selviytyneeni kohtalaisesti!
7. Mitkä kolme asiaa hankkisit koirallesi, jos raha ei olisi este?
- Kujakepit, trimmipöydän pyörillä ja trimmivälineet (mukaanlukien koirafööni).
8. Koiraharrastus on täynnä ilooa ja erilaisia tunteita. Milloin on nolottanut?
- Toinen mätsäri jh nolotti ihan yli paljon! Ruohikko, öinen vesisade, vetävä ja raskasrakenteinen spanieli sekä heiveröinen seiskaluokkalainen tyttö eivät ole hyvä yhtälö. Koira veti minua perässään minkä kerkesi. Milloin mentiin mahalleen ja milloin juoksin kädet suorina koiran perässä yrittäen parhaani mukaan pysyä pystyssä liukkaalla nurmella.
9. Mikä on ollut haastavin asia opettaa koirallesi?
- Bogille vaikeinta on ollut opettaa seuraaminen, ja ongelmia on edelleen. Huonon pohjakoulutuksen takia liike on väljää ja koira liikkuu siellä missä tahtoo.
Cnutin kanssa vaikeuksia ei ole oollut, mutta jos jokin tähänastisista pitäisi mainita niin sivulletulo ämpärin avulla on vienyt hurjasti aikaa ja tekemistä riittää vieläkin!
10. Uskotko seuraavan koirasi olevan samaa rotua kuin nykyisesi?
- Näinpä uskon! Jos ei seuraava, niin sitä seuraava ainakin, ei näistä cockereista mihinkään pääse.
11. Miten palkkaat koirasi?

- Bogin namilla ja Cnutin nami ja lelupalkalla.

Eli haastamani henkilöt saavat vastailla seuraaviin kysymyksiin:
1. Minkä rotuisen koiran haluaisit, mutta jostain syystä se ei ole mahdollista (rodun käyttötarkoitus tms.)?
2. Mihin sijoitat koirasi matkustaessanne autolla?
3. Pidätkö harrastamisesta kisatavoitteisesti?
4. Oletko välineurheilija, vai tyydytkö yhteen käytännölliseen pantaan ja hihnaan?
5. Kerro lyhyesti koirasi perusluonne.
6. Haluaisitko aloittaa koirasi kanssa jonkin uuden harrastuksen?
7. Olisitko halukas lähtemään näyttely- tai kisamatkalle ulkomaille?
8. Mitä koirasi söi tänään?
9. Mitä rankaisutapaa käytät koirallesi?
10. Millaisella säällä ulkoilet mieluiten?
11. Tarvitseeko koirasi ulkoillessaan jotakin asustetta (mantteli, tossut tms.)?

Haasteen heitän:

Sane&Pinna, Otto&Lyyli&Emili, Cara&Isla, Neeka&Nuura&Emmi sekä Elli! Okei, huijasin vähän, mutta koiria on yhteensä 11!


HUOM! Meidän blogin osoite on muuttunut: http://bogicnut.blogspot.com

On aika ilmottaa, ette me ollaan elossa

Blogi on vietellyt melko aktiivista hiljaiseloa viimeiset viisi kuukautta. Syynä tähän voi olla se, että hihnanjatkeen sormet oli pentujännityksestä kohmeessa, tai yksinkertaisesti se, että meillä ei olo ollut mitään kerrottavaa. Paitsi nyt!
Vihjailin tuolla aikaisemmin, että jonkinlaista pentuprojektia ollaan pyörittelemässä ja nyt kaikki on todellista. Yhdeksän mustaa pyörökorvaa ilmestyi tähän maailmaan 24.8.2012. Kaksi pientä prinsessaa tosin lähti availemaan silmiään jonnekin paljon valoisampaan ja lämpimämpään paikkaan. Mutta seitsemän mustaa, paljon marsua muistuttavaa pötkylää siellä pentulaatikossa nyt uikuttaa. Blogi kokee luultavasti melko radikaalin muutoksen, kunhan pikkuherra tämän katon alle tallustaa. Vajaan kuusi viikkoa Bogi kuitenkin saa nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta ainoana koirana. Voi kun sille voisikin kertoa, että ota tästä ajasta nyt kaikki irti ennen kuin saat uuden elinikäisen korvakorun, koiranpennun muodossa.
Me palataan nyt yhdeksänvuotiaan luppakorvan synttärikakun ääreen! Tässä vielä kuvatodiste siitä, että cockerinpentukin voi näyttää merileijonalta.

Ens kerralla koira nukkuu kotonaan eikä radalla

Niin. Viikonloppuna käytiin Kuopiossa kisareissulla. Se oli minulle historian ensimmöinen kisastarttini ja niin oli myös kisakoiralleni Toivolle. Koira yöpyi Lauralla, ja heheh se oli piipannu koko 12 tuntia, mitä se oli sen katon alla. Tämä nukkumattomuus näkyi myös radalla ja meno oli hidasta. Eipä siinä, tuomarilla oli tosi lepsu ihanneaika, joten agiradalta tuli 0 vp. 2. sija ja LUVA! Odotukset ylitty kyllä aika roimasti! Hyppyrataa ennen koira ehti levätä ja nukkuakin ehkä vähän ja vauhtia oli pikkasen enemmän hyppiksen alussa, mutta sieltä napsahti hylly, kun ohjasin koiran väärälle esteelle, eh. Tästä se lähtee! Matkaseuralle hurrrrjasti kiitoksia!

Tänään käytiin agin vapaavuorolla Emmin ja Toivon kanssa. Bogilla oli mielessä kaikki muu, kun minun kuunteleminen, mutta ei se haittaa, kun oli Toivo, jonka kanssa juosta. Sen sijaan Bogi täytti eilen tasan 8,5  vuotta ja sen kunniaksi käytiin nappaamassa jonkinlaista rakennekuvaa.

Siitä tulee mieleen lähinnä jonkun pitkäkoipisen metsästyskoiran ja cockerin sekotus, mutta kyllä sen puhdasrotunen pitäs olla. Ainekin rekkareissa lukee niin!

"Nyt ku se ei enää huuda koko aikaa ku se ohjaa, niin se on paljo parempi"

Me tokoillaan taas! Oma motivaatio hyppäs jostain puskasta esille ja nyt ollaan naksuteltu ja palkkailtu kädestä ja maasta ja joka paikasta.

Seuraaminenkin alkaa näyttämään siltä, että tuo koira haluaa tosiaan tehdä sitä hommaa, eikä häsellä (ainakaan koko aikaa). Jäävät etenee hyvin myös. Itseasiassa paremmin kuin koskaan ennen. Nyt palkkaan heti palattuani takaisin, en pyydä perusasentoa, koska sitä ennakoimista alko esiintymään niin paljon.

Mitäs muuta. Viime perjantaina treeneissä treenattiin perjättöä, joka oli Bogin mielestä vaan lähinnä huvittavaa, kun se sai luvalla juosta esteitten kautta namialustalle! Videota on tulossa meidän persjätöistä joskus tässä lähiaikoina.

Mainitsinkin jo tästä keskarivillis Toivosta, jonka kanssa treenaan agia nyt ihan kisatavoitteisesti. Pari viikkoa takaperin oltiin PoKSin Hulabaloo agimölleissä. Radalla ei ollu keinua, rengasta eikä keppejä. Eipä me pahemmin mokailtu, kun tuli 0vp. ja 1. sija. Kivasti meni ja oli hauska huomata, miten oli kehittyny näiden viikkojen aikana ohjaamaan tuota koiraa ja välillä tajus olla huutamatta niitä turhia käskyjäkään. Lauantaina mennään Kuopioon agi- ja hyppyradalle. Katsellaan, katsellaan mitä sieltä tulee. Kisakokemusta ainakin!

Kovin koiraisa lomaviikko

Tulevaa viikonloppua lukuunottamatta, takana on seitsemän päivän loma! Loma lähti käyntiin varsin jännittyneissä tunnelmissa, kun puhelin kourassa odotin tietoja Joensuulaisten Viron reissaajien näyttelyreissusta. Ja turhaa en odotellutkaan: tuliaisina olivat niin junnuserti-, serti-, rop- ja yksi ryp ruusukekkin. Onnittelut vielä kerran koko poppoolle!

Kun matkalaiset saatiin Suomen rajojen sisäpuolelle ja univelkoja vähän purettua, kasasimme tavarat ja painuimme koiraporukalla mökkeilemään. Bogi jäi kotiin jo ihan pelkästään juoksuisen nartun takia. Mahtavassa porukassa tuli kaksi päivää vieteltyä, vaikka oma hurttamus ei mukana ollutkaan. Mökkireissua hilpeytti myös uunituore tieto tulevan penskani valitusta isästä!

Keskiviikkona treenattiin tokoa pienllä porukalla. Pitkästä treenitauosta johtuen muistuttelin hommaa herran päähän pelkillä kontakti- ja paikallaoloharjoituksilla. Treenien jälkeen käytiin juoksuttamassa koiria vanhassa lammasaitauksessa. Tänään otin seuruupätkiä, jääviä ja vähän käännöksiä. Haukkuminen. Se on edelleen meidän suurin ongelma. Kaikki vinkit sen pois kitkemiseen on tervetulleita!

Tänä iltana oli vielä perinteiset agitreenit. Enpä olis uskonu, että vanhuksella riittää vielä puhtia treenatakin tokotreenien lisäksi, mutta toisin kävi. Mukavaa irtoamista ja vauhtiakin riitti enemmän kuin Bogilla yleensä. Tän ikäsen koiran kanssa treenaamisessa on se hyvä puoli, että voi vaan pitää hauskaa ilman minkäänlaisia paineita onnistumisesta. Kyllä sitä silti kaipaa sitä tavoitteiden rikkomista. Onneksi on Emmi, joka antaa Toivon käyttööni milloin haluan! Ja josko se pentu kohta tallustelisi tännekin...

Kiitos koeviikon, meidän aamut on lähteny käyntiin parin tunnin pakkaslenkeillä. Uskokaa tai älkää, mutta se on ihan vaan pukeutumiskysymys, kun lähtee tarpomaan tuonne 30 pakkasasteen piinaamaan ulkoilmaan! Tuo höpelö ei edes tarvitse mitään lisävarustusta päällensä, vaikka lyhyessä turkissa onkin. Koeviikko kylläkin oli ja meni, mutta niin, sitä se teettää kun on niin aktiivinen päivittämään tätä blogia ja löytää vanhoja luonnoksia. Ilmakin on siis alkanu lauhtumaan.

Viime perjantain treenit meni jollain tavalla huvittavasti. Koira karkaili putkelle (ei lainkaan tuon tapasta, koska se on melko ... laiska) ja ite olin hidas ja täysin pihalla koko hommasta! Tästä se taas lähtee!

Oon muuten alkanu treenaamaan kaverin keskikokoista villakoiraa, Toivoa. Mahtava tapaus ja pääsee itekin tekemään kunnon treeniä. Kisat ois hyvässä lykyssä tiedossa jo kuukauden päästä, jos kepit vaan ois ees jotenkuten kunnossa sillon. Katsellaan.

Nyt ei ole heittää edes kuvamateriaalia, kun elämä on ollu niin mitään sanomatonta, tai siis ei oo tehty oikein mitään.

Ensimmäinen oikea talvipäivä

Parasta herätä siihen, että aurinko paistaa ja lumihiutaleet näyttää taivaalta pudotessaan joltain hopeahileeltä. Mikäpä siis parempaa kuin lähteä koirien kanssa kuvausvisiitille. Kaksi ensimmäistä kuvaa (c) Laura Pitkänen ja kaksi viimeistä minun ottamiani.

Päivittelytaukoa on tosiaan kertynyt, kun ei oo ollu oikein mitä päivitellä. Treenattu on se, mitä ollaan pystytty ja tokointo on tipotiessään, valitettavasti. Viikko sitten sunnuntaina olin Kajaanissa auttamassa ja kuvaamassa shelttikehän laidalla. Tuli ostettua myös se pitkään haaveiltu korvahuppu. Tuolla hyllyn päällä on tosiaan tuo punainenkin tekeillään, kunhan jaksas neuloa sen loppuun.

Vuosikatsaus 2011 ja tavoitteet vuodelle 2012

Vuosi on lopuillaan ja nyt teenkin tällaisen "kattavan" katsauksen vuodesta 2011. Mitä kaikkea siis ehtikään tapahtua. Kuvia laitan parhaani mukaan väleihin, jos siltä vuodenajalta sattuu kuvia löytymään.

Talvi 2011 (tammi- maalis)

Vuosi lähti käyntiin kylmissä ja talvisissa merkeissä. Muistan kun yhdellä koirapuistokäynnillä, keho oli kylmästä kankeana, vaikka vaatetta oli enemmän kuin laki salli. Harmittaa, kun blogin päivitys alkoi vasta myöhemmin tänä vuonna niin ei voi kyyliä mistään mitä on tullut tehtyä, mutta selailen kuvia ja muitakin lähteitä tässä samaan aikaan! Tästä ajasta en itseasiassa muista paljoa mitään muuta hups, tosin luulen, että se meni aika laiskoissa tunnelmissa. Käytiin me agitreeneissä ja tällöin ja jatkokurssi oli tuolloin vielä meneillään. Tässä vaiheessa PoKS: illa ei tosiaan vielä omaa hallia ollut ja käytiin treenailemassa eräällä maneesilla. Siellä sitä vaan täristiin, mutta tulipahan treenattua!

Kevät 2011 (huhti- kesä)

(c) Eve Jalkanen

Jatkokurssi loppui ja siirryttiin pienryhmiin treenaamaan agin osalta. Treenit siirtyi ulkokentille, ja heti huhtikuun alussa toko- into lähti nousuun! MEJÄ- kursseiltiin, jonka myötä löydettiin laji, jossa voisi ensivuonna jopa kisatakin. Mätsäreitä kierreltiin urakalla ja lenkkeiltiin tajuttomasti.


Kesä 2011 (heinä- syys)

(c) Laura Pitkänen

(c) Laura Pitkänen

Treenattiin agia ihan urakalla ja saatiin maailman paras naapuri, Laura, joka toi mukanaan pidempiä lenkkejä, treeniseuraa sekä Mintun ja Meelan. Lauraa (ja monia muita Joensuu- ihmisiä, erityisesti Emmiä, Lauraa, Nettaa ja loppuvuodesta mukaan tullutta Annaa) on kiittäminen treeni- innon pysymisestä ja iltojen pelastamisesta. Olin ohjaamassa Nurmeksen koiraleiriä, jossa Bogi oli mukana ja piipahdettiin myös elukkalääkärillä kyseisessä kaupungissa, josta kuitenkin selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Turisteiltiin Joensuun näyttelyssä ja startattiin ensimmäisissä tokomölleissäkin tuloksin ALO3 ja ALO0.
Syyskuun alussa oltiin Kolilla kulttuurikoiraleirillä ja herrasta tuli virallisesti veteraani!

Syksy 2011 (loka- joulu)

Käytiin piristämässä vanhuksia vanhainkodilla ja heiluttiin mätsäreissä. Treenattiin ahkerasti niin agia kuin TOKOakin ja tässä tuli maailman paras lupaus äidin suusta: saat ottaa toisen koiran. Odotus pennun osalta on edelleen käynnissä. Kenneliä saatikka sitten yhdistelmää en vielä valitettavasti paljasta, se selviää sitten lähempänä, asioiden varmistuttua! Aloitin uudestaan naksuttimen avulla treenaamisen ja käytiin agivalmennuksessa sun muissa koiratapahtumissa. Startattiin myös mölliagi ura, joka loppuikin kyllä kovin lyhyeen.

Pahoittelen melko lyhyitä tekstipätkiä, mutta koska blogin kirjoitus alkoi vasta kesän lopussa, mulla ei ole mitään muistikuvaa mitä milloinkin tapahtui.

Ja sitten tavoitteisiin vuodelle 2012:

- paljon MEJÄ- treeniä + koe (kenties parikin?)
- toko liikkeiden hiomista kuntoon ja muutama möllitoko
- agitreenausta koiran ehdoilla
- mätsäreitä
- pitkiä lenkkejä ja kavereitten tapaamista
- terveenä pysyminen


+ ulkopuolisena tavoitteena/ toiveena, pennun taloon astuminen ja sen osalta hyvä elämän aloitus ja harrastuksille pohjanluominen!


Mutta nyt minä toivotan teille kaikille lukijoille erittäin hyvää alkavaa vuotta 2012 ja kiitos kuluneesta vuodesta kuuluu teille kaikille! Muistelukyyneleitä nyt muutaman vuodattaneena voin sanoa, että ilman  teitä mikään ei olisi ollut niin uskomattoman mahtavaa! KIITOS, ensi vuosi samalla sykkeellä, ellei jopa paremmallakin!